Tämä oli sitten tämmönen viikonloppu

Miehen sisko perheineen on meillä hoitamassa lapsia tämän syksyn. Täksi viikonlopuksi he lähtivät Sofiaan, me jäimme kotiin viettämään vapaa viikonloppua. Monenlaista touhua ja tohinaa on seurakunnan, kielenopiskelun ja yllättävien käänteiden myötä ollut viime viikkojen aikana, joten suunnittelimme viettävämme perheenä kunnon lepoviikonlopun. Käydään sunnuntaina kirkossa, ei muita suunnitelmia, pelaillaan, lököillään ja luetaan. 

Torstaina miehen tullessa kotiin pitkän päivän jälkeen puoli yhdeltätoista totesimme, että olemme levon tarpeessa. Ihana kun on vapaa viikonloppu, mies ei ollut edes lähdössä sunnuntaina mukaan Krushevon jumalanpalvelukseen. Kokonaista kolme päivää oman perheen lepoaikaa ja vain muutama pikkuhomma kotona.

Sitten koitti perjantai ja vesisade. Aamu meni vanhempien nukkuessa ja lasten katsellessa pitkästä aikaa lastenohjelmia. Koko perheen herättyä tähän päivään mies aloitti ikkunoiden tiivistämisen, jotta voisimme alkaa lämmittää. Tämä viikko on ollut jo kylmää, villasukat ja paidat ovat tulleet tarpeeseen. Päivä kerrallaan on kituutettu sillä tiedolla, että heti kun alamme lämmittää, talo oikeasti lämpenee. Mielessä kun on viime vuotinen hytinä ja vilu pidemmältä aikaa. Talon lämmittämisen aloittaminen vaatii ikkunoiden ja ovien tiivistämisen sekä patterien ilmaukset ja ylipäänsä lämmitysjärjestelmän toiminnan tarkkailun ensimmäisinä päivinä. Ikkunoiden tiivistämisen piti olla nopea homma, niin kuin se olikin. Samalla mies kuitenkin huomasi, että ulkona olevasta rankkasateesta huolimatta ei talon kadunpuoleisissa nurkissa olevista vesiränneistä tule ollenkaan vettä. Apuvälineet mukaan ja rännejä aukaisemaan. Ensimmäinen ränni oli läpi ruostunut ja meni aukaistessa rikki ja sitä korjatessa hujahti pitkä tovi. Aukaistavaa riitti rännien ollessa mustan mönjän tukkimia. Siinä meni likaiseksi niin mies kuin seinätkin. Aukaisun jälkeen piti vielä siirtää vesiletku ulkovarastosta ja siirrellä sitä alakerran vesipisteestä toiseen, jotta sai sotkut talon ulkoseinistä siivottua.

Miehen touhutessa laitoin lapset päikkäreille. Puolen tunnin levon jälkeen annoin pojalle luvan tulla pois sängystä tytön nukkuessa sikeästi. Pojan kanssa luettiin tovi sohvan nurkassa ja keksittiin yllättää mies ja tyttö letuilla. Tuumasta toimeen ja taikinan tekoon, samalla tiskit koneesta ja likaiset tilalle sekä juhlakattaus pöytään. Tarjolla oli ensin suolaisia lettuja ja jälkkäriksi makeita. Hyviä oli letut, vaikka tällä kertaa mies ei päässytkään mukaan herkuttelemaan, likaisen ja märän rännihomman jatkuessa ulkona. Oltiin me aika pettyneitä, vaikka hyvähän se oli tuokin homma saada tehdyksi. Onneksi mies sai homman loppuun ennen lasten nukkumaanmenoa ja kerettiin saunoa illalla porukalla. Totesimme miehen kanssa lasten nukahdettua, ettei taideta jaksaa muuta kuin katsoa elokuva. Heittäydyttiinkin sitten ihan villeiksi ja katsottiin kerralla Nälkäpeli-elokuvasarjan kaksi ensimmäistä osaa. Ihan harmitti, ettei kolmas ole vielä ilmestynyt, mutta hyvähän se oli vähän nukkuakin. Todettiin puoli kolmeta nukkumaan mennessä, että olipas kiva pitkästä aikaa unohtaa hyvien elokuvien parissa kaikki velvollisuudet, valvoa myöhään ja olla huoleton niin kuin silloin nuorena. 

Perjantain mennessä talonmiehen hommissa olivat odotukset perheajasta lauantaille korkella. Pientä siivousta alakerrassa toki tarvitsisi tehdä viimeisimmäksi löytyneen homekohdan tiimoilta, mutta ei kai se pitkään veisi. Aamu meni aikalailla rentoillessa edellisen yön elokuvan katselun myötä. Sovittiin, että mies hoitaa lasten päikkärit ja minä alakerran siivoamisen päiväuniaikaan. Siinäpä sitä oli siivoamista. Pölyä oli takkahuoneen nurkan remppaamisesta tullut niin paljon ettei lopulta auttanut kuin pyyhkiä kaikki pinnat seiniä ja kattoa myöten. Etenkin vanhaa vesivanhinkonurkkaa hinkatessani surin sitä miten paljon näihin hommiin menee aikaa. Eihän siinä mitään, jos saisi laittaa kunnolla meidän tai järjestön omaa, mutta nyt tehdään vieraalle tämmöisiä väliaikaisratkaisuja ja silotellaan, kun omistaja ei ole kiinnostunut näitä kuntoon laittamaan. Tästä viimeisimmästä soitettaessa sanoi, että hoitakaa itse, ei tämä ole mikään hotelli. Siivotessa tätä ajatellessa ja väsymystä itkiessä tuli välillä naurukin, ei ole kyllä hotellissa asumiselta tuntunutkaan! Eräs ystäväperheemmekin muutti 3 kuukaudeksi vuokrahuoneeseen ja joutuivat itse remontoimaan sen asumiskuntoon. Hyöty jäi omistajalle.

Sain siivouksen hyvälle mallille, vaikken lähellekään valmiiksi, neljän aikaan ja lähdimme etsimään läheisestä kylästä erään hotellin yhteydessä olevaa lämmintä mineraalivesiuima-allasta, josta olimme kuulleet. Jonkinlaisen altaan löysimme kyllä, joskin se oli ulkona ja kylmää vettä täynnä. Mies oli katsonut toisen vaihtoehdon samasta kylästä. Siellä missä sen olisi pitänyt olla, oli vain huonokuntoinen tie, joka vei kaupungin ulkopuolelle sekä ränsistyneitä taloja. Pojalle tuli itku, eikö tässä päästäkään uimaan, vaikka on monta päivää siitä puhuttu. Selitettiin, ettei nyt taideta päästä uimaan ja että oikeastaan on hyvä, että saimme tämän asian selvitettyä, tässä kylässä ei ole polskuttelumahdollisuutta huhupuheista huolimatta. Tiedetään ensi kerralla lähteä suoraan Velingradiin. Ei se harmi tainnut tästä kauheasti vähentyä.

Samassa saimme idean, voisihan poika lähteä pitkästä aikaa pappilaan yökylään. Siitäkin ovat molemmat lapset pitkään haaveilleet, mutta aina on ollut siellä tai meillä jotain erikoista. Poika innostui ideasta ja niin soitettiin yhdessä turkiksi papille. Heille käy oikein hyvin, tervetuloa vaan. Ja vielä yksi kysymys miehelle, niin mitenkäs tämä ilta muuten, oletko tulossa? En kai minä minnekään ole tulossa, tässä vapaa viikonloppua vietän, mies tuumailee. Puhelimen toisesta päästä kerrotaan, että olisi taas se eri seurakuntien yhteinen kuukausittainen rukousilta, olisi tällä kertaa lähelläkin. Niihin mies ei ole päässyt vielä kertaakaan. Toisinaan on ollut muuta, toisinaan tieto on tullut liian myöhään, toisinaan emme ole olleet paikan päällä ja toisinaan on ollut ennalta sovittu oman perheen päivä. Niin kuin tänään. Eipä tälläkään kertaa huvittaisi lähteä, varsinkin kun sinne ei voi vaan mennä kuuntelemaan, vieras puhuu täällä aina. Olisi kiva viettää suunnitelman mukaan oikea vapaa viikonloppu. Kuiskaan vierestä, jos jaksat mennä, mene vaan, minä tytön kanssa siivoilen illan, pakkohan siellä joskus on käydä. Niin mies toteaa että lähtee mukaan, nolottaakin, kun jo vuosi on täällä asuttu ja vielä on käymättä.

Pikainen laskutoimitus ajasta, jätetään suunniteltu ravintolaruokailu väliin ja ajetaan Billalle. Minä menen tekemään isot ruokaostokset ensi viikkoa varten, mies ja lapset ostavat kaupanviereisestä kiskasta lapsille pitsaa ja meille kana-dönerit. Kotiin, ostosten kanto sisälle ja lajittelu paikoilleen, pojalle yökamppeet matkaan, mies ajaa parran ja laittaa fiksut vaatteet päälle ja eikun menoksi. Minä jatkan alakerran siivousta, tyttö tekee tehtäväkirjaa ja välillä siivoaa kaverina. Muistinkos muuten kertoa, että tämän siivouksen rinnalla pyöritän koko ajan pesukonetta ja kuivausrumpua. Hometta oli niissä takkahuoneen nurkassa olleissa laatikoissa, joissa meillä oli kaikki talvivaattet, niin sisällä pidettävät pitkähihaiset kuin toppavaatteetkin. Pahimmat roskiin heitettyäni sain noin puolet jäljelle jääneistä lauantaina pestyä ja kuivatettua. Siivouksen välillä tultiin yläkertaan tytön iltatoimille. Saatiin viettää mukava iltahetki jutellen ja höpsötellen. Tytön nukahdettua menin alas jatkamaan. Mies tuli puolilta öin hyvin menneen rukousyön jälkeen auttamaan ja puoli kahden aikaan menimme nukkumaan. Totesimme illan päätteeksi, että olihan tuota hommaa tässäkin päivässä.

Sunnuntaiaamuna oli minun vuoroni nukkua pitkään, sain aamupalan sänkyyn ja tiedon, että puolen tunnin päästä pitää lähteä kirkkoon. Mies lähtee jo, on puhuttavaa papin kanssa ennen kirkkoa. Tytön ja minun valmistautumisessa kestää sen verran että olemme kymmenen minuuttia myöhässä. Harmittaa, olisi mukava olla mukana alusta asti, kestää jonkin aikaa, että saan ajatukset kasaan ja rauhoituttua. Poika halaa lujasti, oli ollut kivaa yökylässä, haluaa pian uuudestaan. Jos tässä viikonlopussa olikin monta yllättävää ja harmillistakin käännettä, niin on pojan ilo yökyläilystä ja jumalanpalvelus parasta. Kirkkokäynti on paras pitkään aikaan. Lapset käyttäytyvät kutakuinkin hyvin penkissäolo ajan ja jäävät pyhäkouluun ilman aikuista, saamme molemmat kuunnella saarnan rauhassa alusta loppuun. Saamme kuulla jälleen suuren ilosanoman, meidän syntimme on anteeksiannetut ikuisesti. Saimme nauttia ehtoollista ja olla Herran palveltavina. Kyllä tällä taas ensi viikon jaksaa!

Kirkon jälkeen söimme matkalla kaupasta ostettua balnitsaa, tultiin kotiin ja mies laittoi lapset päiväunille. Ihana mies kun tasapainottaa viikonloppuisin näitä nukkumaanlaittamisia. Viikolla elämä ja etenkin illat menevät minun johdolla. Vielä tähän loppupäivään kuuluu siivousta ja alakerran loppuun järjestemistä sekä haisevien vaatteiden pesemistä & kuivaamista. Mies aikoo valmistella kaiken valmiiksi, että voi aloittaa lämmittämisen tänään (ei edennyt muiden juttujen takia ikkunoiden tiiivistyksiä pidemmälle aiemmin). Tällä kertaa meidän pyhäpäivä kuuluu näiden touhujen kanssa. Huomenna alkaa taas kielikouluviikko. Milloinkahan sitä kerkeäisi bulgarian läksyt tehdä? Mies huikkasi äsken: "Minä menen katolle kiertämään ja tarkastamaan rännit. Minulla on köysi, jos kuuluu huuto niin tule avuksi." Pitäsköhän lähteä ensi viikonloppuna Velingradiin lepäämään, uimaan kuumiin altaisiin ja oikeaan hotelliin yöksi?  

Jonna

Ps. Mies palasi ehjänä katolta juuri ennen tämän postauksen julkaisua :)