Lauantai-illan kuulumisia

Kirjoittelen tätä postausta villasukat jalassa, lämmintä teetä juoden ja nenää niistellen. Meillä sairastetaan ihan tosissaan. Koko perheellä tyttöä lukuunottamatta on ollut kova yskä jo usean viikon ajan. Tytöllä taas ovat olleet riesana kutiavat näppylät, jotka onneksi ovat parantumaan päin. Miehen siskon perhe sairastaa myös flunssaa ja yskää.

Kaiken tämän keskellä on eletty ja eletään hyvin hektistä työviikkoa eikä vuodelevolle ole monesta meille ollut mahdollisuutta. Mies on tehnyt pitkiä päiviä. Aamulla on opiskeltu kieltä, päivisin valmisteltu iltoja ja vierailtu monien seurakuntalaisten kodeissa. Huomisen jumalanpalveluksen jälkeen on Peshteran seurakunnan ensimmäinen seurakuntakokous, jota varten on tällä viikolla saatettu ajantasalle jäsenlistan tietoja ja kutsuttu ihmisiä seurakuntakokoukseen.

Tänään saimme onneksi pidettyä hengähdystauon ja vapaapäivän. Aamutoimet otettiin hyvin rennosti. Tyttö oli verkkaisena syöjänä valmis päivään varttia vaille yksitoista, jolloin arkipäivien rytmissä valmistaudutaan jo päiväruokaan. Eilisiltana oli alkanut vaimo piiputtaa voimien vähyyttä ja mies oli ehdottanut täksi päiväksi omaa päivää, hän hoitaisi lapsia. Ajatuksen houkuttavuudesta huolimatta en raskinut pitää omaa päivää, vaan sanoin, että haluan että vietämme päivän yhdessä perheenä. Kauniita ilmoja on ollut tässä monena päivänä ja on ollut sääli viettää niitä sisällä töitä tehden ja sairastaen. Siispä lähdimme syysretkelle Batak-järven maisemiin.

Jo matkalla saimme ihailla ruskan värejä. Batak-järvelle päästyämme levitimme viltin aurinkoiselle rannalle. Heti istuuduttuamme huokasimme miehen kanssa "Kannatti tulla". Hiljaisen luonnon ääreen pääseminen on kuin keidas ja täysi vastakohta kotona odottaville keskeneräisille töille ja kotitöille. Totesimme että meidän täytyy ehdottomasti tulla tänne useammin virvoittumaan, jospa vain saisimme aikaiseksi.

Siinä sitten viltillä pötköttelimme, söimme eväitä ja juttelimme. Katselimme kalastajien puuhia, puhuimme havu- ja lehtipuiden erosta ja vuoden kierrosta. Vaikka rantaa olisi ollut pitkästi vapaana, aivan viereemme tuli kalastajapariskunta, joka lasten iloksi viritteli pikku kalat syöteiksi useisiin vapoihin ja meidän kaikkien harmiksi myös radion laulamaan. Hetken sen tuomaa harmia pihisimme, kunnes mies kysyi bulgariaksi että voisiko radion sammuttaa. Onneksi on opittu jo kohtelias pyyntö! Radio sammui ja luonnon hiljaisuudesta nauttiminen jatkui. Jatkoimme juttuja, luimme kirjan, lapset leikkivät tarrakirjoilla. Sitten siirryimme kalastajien vierestä väljemmille vesille ja heittelimme kiviä veteen. Kerättiin rannalta lasinsiruja tyhjät eväsrasiat täyteen ja pelattiin puuhippaa. Mies teki lapsille leikkionget oksista ja rannalta löytyneestä siimasta. Koukkuna ja syöttinä toimi punainen lähipensaan marja ja kohona käpy. Lopuksi kävimme metsäkävelyllä, keräsimme vähän syksyn lehtiä askarteluihin ja sieniä kotiin tarkempaa tutkimusta varten. Käpylehmäfarmikin tuli perustettua eräälle puista tippuneiden lehtien peittämälle rinteelle. Sinne jäivät lehmät nököttämään meidän lähtiessä ajamaan kotia kohti.

Peshteraan saavuttuamme ajoimme kaupan eteen parkkiin. Hetken voimia kerättyämme saimme ostettua kioskista aikuisille kanadönerit (kanarullat), lapsille pitsapalat ja kaupasta jääkaapin täytettäkin. Ruuan jälkeen tuli tytön vienti pappilaan yökylään, isän ja pojan ulkopelit ja iltainen työrutistus.

Illan kutsuessa meidätkin näppäimistön äärestä nukkumaan tunnelmat ovat jännittyneet ja odotttavat, mitähän huominen ja seurakuntakokous tuo tullessaan?