Syyspäivitystä

Kesä- ja vauvatauon jälkeen blogin aloittaminen on ollut hidasta. Toivottavasti odottavan aika ei ole ollut liian pitkä, meillä se on ainakin mennyt huvassa vauva- ja muun arjen pyörityksessä. Tässä nyt joka tapauksessa kuulumisten päivitystä syksyisestä Kuhmosta. Katselen tihkusateista maisemaa ikkunasta ja koetan muistella kesäisiä tunnelmia, katsotaan kuinka onnistun.

Heinäkuun lopussa saimme toivottaa pitkään ja hartaasti odotetun pienen poikavauvan tervetulleeksi perheeseemme. Pian hän on jo pari kuukautta ja kasvanut pienestä vastasyntyneestä jäntevämmäksi vauvaksi. Pienimmät vaatteet on jo laitettu eteenpäin ja lisääntyvästä sosiaalisuudesta iloittu. Vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, syö 2-5 kertaa yössä ja kasvaa hyvin rintamaidolla. Isommat lapset tykkäävät kovasti vauvasta ja haluavat auttaa hoitamisessa. Vauva-arki sujuu rennolla otteella vauvan kulkiessa meidän mukana milloin missäkin; kylässä, kaupassa, seurakunnassa, metsäretkellä. Kylpylässä herätimme kanssaihmisissä ihmettelyä ja tsemppihymyjä, kun meillä oli vauva nukkumassa vaunuissa altaan vieressä.

Perheen pienimmän suuri juhlapäivä oli reilu viikko sitten, kun hänet kasteessa liitettiin Jumalan perheväkeen. Hieno juhlahetki vietettiin Jonnan mummolassa ja siihen osallistuivat myös kummit skypen avulla Turkista ja Bulgariasta.

Poikamme aloitti koulun kuukausi sitten ja edelleen on innokas ekaluokkalainen. Me olemme yhtäkkiä muuttuneet pikkulapsiperheestä koululaisperheeksi. Siinä on äidillekin ollut tottumista ja irtipäästämistä. Yhdessä iloitsemme opituista asioista ja hiljalleen aukeavasta lukemisen maailmasta. Poika aloitti kesällä pelaamaan jalkapalloa ja on nauttinut harjoituksista ja turnauksista. Pyörällä ajaminen, uiminen ja donkkis-illat ovat myös hänen lempijuttujaan.

Tyttäremme käy neljänä päivänä viikossa perhepäivähoidossa. Tykkää olla siellä iso tyttö ja olla omien kavereiden kanssa. Kotona haluaa olla välillä pieni ja kaipaa äidin ja isän huomiota. Melkoista tunnemyllerrystä, onhan hän joutunut jättämään perheen pienimmän roolinsa. Tyttö opettelee pyörällä ajoa ilman rattaita, tykkää uimisesta, liehuu ympäri huoneita milloin missäkin prinsessamekossa, opettelee kirjaimia innokkaasti isoveljen perässä, käy seurakunnan kerhossa, muskarissa ja liikuntaleikkikoulussa.

Minun suurimmat tuskan ja ilon hetket toki liittyvät pienen poikamme syntymään. Loppuraskaus oli niin pitkäveteistä ja huonovointista odotusta, että todella iloitsen oman kehoni palautumisesta vain omaan käyttööni. Iloitsen naistenraamiksesta ja rukousillasta sekä jumpasta, joissa käyn. Suomessa olo on tarjonnut monia mahdollisuuksia harrastaa ja touhuta monenlaista, tärkeimpänä ovat olleet tietenkin perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa vietetyt hetket.

Jounin lomat kuluivat kirjoja lukien, lenkkeillen, jalkapalloa pelaillen ja rakkaista iloiten, mutta nyt ne ovat loppuneet ja hän aloitti kiertämisen lähettävien seurakuntien ja piirien tilaisuuksissa. Nytkin tuossa koneen äärellä naputtaa, taitaa valmistella seuraavan sunnuntain saarnaa. Me muutkin olemme päässeet mukaan Kuhmon seurakunnan lähetysjuhlaan ja tilanteen mukaan katsotaan selvitäänkö muualle mukaan. Kuvassa oltiin koko perheen retkellä Lentua-koskella.

Aika tuntuu menevän todella nopeasti. Olemme jo Suomikauden puolivälissä. Kolme kuukautta meni nopeasti ja epäilemättä loppuaikakin tulee menemään myös vauhdilla. Paljon nautimme kaikki täällä olosta ja elämästä ilman kielirajoitteita. Lapset ikävöivät välillä kovasti Peshteran kotia ja kissaa, mekin mietimme ja rukouksin muistamme rakkaita ystäviä siellä. Erityinen ilon aihe on ollut seurakuntamme nuorimies, joka aloitti viime viikolla pappisseminaarin Odessassa. Rukouksin olemme häntä kantaneet, kun itse olemme kaukana.