Blogi kesälomalla

Suomen kesä on ottanut meidät viileästi vastaan. Mutta emme ole pahoillamme siitä. Viileässä säässä saa lisättyä vaatetta, kun taas määräänsä vähemmäksi niitä ei voi kuumassa vähentää. Peshterassa kärvistellään kuulemme 40 lähentelevissä lämpötiloissa. Ehdotin 10 -asteen vaihtoa. Ainut selkeä miinus viileissä säissä on saunattomien uimarantojen luotaan poistyöntävä vaikutus. Reilu kuukausi Suomessa kahden vuoden tauon jälkeen on pitänyt paljon sisällään. Niin paljon, että blogi on jäänyt näköjään myös kesälomalle ja jatkanee hiljaiseloa syksyyn asti. 

Ensin virallisissa palavereissa tuli ruodittua mennyttä 3,5 vuoden reissua ja sitten epävirallisemmin päivitettyä monien lähettäjien, työtovereiden, ystävien ja sukulaisten kuulumisia kartalle. Useiden pyyntöjen jälkeen vihdoin pääsimme mukaan Iivantiiran juhannusjuhlille ja vierailemaan Paloniemen leirikeskuksessa riparilla, jossa vieläkin keittäjät muistivat vanhan isosen toilailut. Pojan synttäritkin tulivat juhlituksi. Jouni kävi kokemassa hellettä ja tapaamassa ihmisiä KL-päivillä Turussa lasten ja Jonnan viettäessä kotieloa. Nyt olemme jo kaikki siirtyneet kesälomalle ja odottelemaan uuden perheen jäsenen muuttoa yksiöstään meille. Tätä toivomme tapahtuvaksi pian, sillä Jonnalla alkaa olla jo todella tukala olo. Laskettuun aikaan on vielä viikko. Muuten olemme nauttineet eines-ruokien helppoudesta ja lasten mahdollisuudesta kirmata vapaasti ulkona.

Monia asioita ja ihmisiä oli kaivannut ulkosuomalaisena, mutta silti onnistuimme yllättämään itsemme, että monet vanhojen viisauksista pitivät paikkansa. Yötön yö, vaikkei sitä erityisesti osannutkaan kaivata yllätti valoisuudellaan. Mieleemme tuli taivas, jossa ei yötä olekaan. Nämä maisemat ovat Pajakkakoskelta Kuhmosta. Asumme sen rannalla ja kuvat on otettu yöllä 11 aikaan.

Lapset leikkivät rennosti pihamaan nurmikolla ja katuliidutkin saatiin heti käytöön. Mutta Kuhmon lintukoto onnistui ikävästi yllättämäänkin. Saimme lapsille pyörät käyttöön puoleksi vuodeksi, sellaiset vanhan malliset, jossa ei ole lukkoja, eikä muita hienoja härpäkkeitä. Pyörävarasto muutaman portaan takana ei ole mitenkään helpoin käytettävyydessään lapsille, joten säilytimme pyöriä lukitsematta pyörätelineessä. Muistimme kyllä omasta nuoruudestamme, että viikonlopun juhlijoilla saattoi olla taipumusta lainata lukitsematonta menopeliä kotiin palatessaan, mutta ajattelimme, ettei se nyt sentään pieniä lastenpyöriä koske. Yllätys olikin suuri, kun molemmat pyörät olivat hävinneet telineestään. Ei muuta kun lähiteiden vierustoita koluamaan ja sieltähän ne löytyivät lokasuojat rutattuina. Bulgariassa ei vielä kertaakaan ole pyöriämme viety, mutta ensimmäiset yöt Kuhmossa riittivät täällä sen kokemuksen hankkimiseen.

Elämä on mennyt eteenpäin. Tämä oli varsin hyvin tiedossa, mutta sekin onnistui yllättämään. Moni asia on jo kerennyt muuttumaan ja monet ovat haluneet jakaa kolmen vuoden kuulumiset pikakelauksella. Niitä on ollut ilo kuunnella, mutta samalla on mielessä käynyt pieni häivähdys ulkopuolisuuden tunnetta. Näin kuitenkin tauon jälkeen keskustelemalla pääsemme taas mukaan Suomi -elämään. Kajaanissa käytiin lastenkesäteatteria katsomassa ja paluumatkalla pysähdyttiin Vuokatin vaaralle maisemia katselemaan. Vaara suurehkon kukkulan nimityksenä herätti varsin paljon epäluuloja meidän lapsissa, he epäilivät meitä höpö-juttelijoiksi. 

Hyvää kesää lukijoille toivoen,