Bulgaria kun taakse jää..

"Niin mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.."

Viimeisen päivän postaus haikeilla fiiliksillä. Aika menee niin nopeasti, että sen kuluessa on muistettava antaa sille arvonsa. 

Iloitsemme ja samalla ikävöimme, Bulgaria jää täksi vuodeksi taakse. Iloitsemme tästä ajasta ja ihmisistä täällä (tyttömme on jo viettänyt eniten elämästään juuri Bulgariassa) ja samalla iloitsemme jälleen näkemisestä ikävöityjen sukulaisten ja ystävien kanssa. 

Läksiäisissä jo monet ikävän kyyneleet vuodatettiin. Sanottiin, on jo totuttu teihin, miten voimme enää elää ilman teitä. Tottumus on molemmin puolista. Ja ikävä, mutta parasta on, että saamme ensi vuonna palata, jos Herra suo. Ja vielä kerran olemme Isän kodissa, josta kenenkään ei tarvitse lähteä muualle. 

Viimeisinä viikkoina oli hommaa niin runsaasti, että blogikin jäi aivan paitsioon.  Juttuja olisi jonossa odottelemassa, kun kirjoittajalla olisi vain aikaa. Katsotaan josko jokunen edes jälkijättöisesti..

Viisailta oppineina emme pöllähtäneet suoraan kodistamme lentokentälle ja Suomen härdelliin, vaan muutaman päivän vetäydyimme Bulgarian kauneutta ihmettelemään meren äärelle. Lapsille uiminen oli parasta kaikesta. Heistä onkin tullut jo aikamoisia vesipetoja. 

Lähtöpäivien touhuihin kuului myös hakea lentolupakirja perheen pienimmälle tai oikeastaan äidille, sillä pienokainen matkustaa vielä tämän matkan äidin kohdussa. Häntä odottelemme syntyväksi heinäkuussa, joten elämme monella tapaa jännittäviä muutoksen aikoja.

"Sininen on taivas.." ja valkoinen on hiekka rantojen..