Leirille lähtiessä jännitys oli suuri niin lapsilla ja heidän
vanhemmillaan kuin isosilla ja vetäjillä. Bussi tuli hakemaan 31 hengen
leiriporukan kirkolta perjantai-iltapäivällä. Edessä oli kokonainen viikonloppu
jotain ennen kokematonta. Ensimmäisen leiripäivän iltaan mennessä jännitys oli
vaihtunut innostukseksi. Oli tutut lapset ja vetäjät ympärillä, mutta ympäristö
ja tekemiset uusia. Yhdessä pelattiin paljon, laulettiin, kuultiin
raamattuopetuksia, tehtiin palapelejä, hypittiin hyppynarua, iloittiin hyvistä
ruuista, käytiin tavallisen hienossa suihkussa ja nukuttiin vieraassa paikassa.
Lapsilla, jotka eivät ole koskaan olleet leirillä oli paljon uutta opittavaa. Mikä
tärkeintä, vaikka meno pelihetkissä yltyi riehakkaaksi, opetukset kuunneltiin
hiljaa paikallaan ja sen jälkeen vielä ryhmissä juteltiin.
Mieleenpainuvinta monille oli Kristityn vaellus, jossa silmät sidottuina
seurattiin elämän lankaa. Harhapoluilta takaisin johdatti enkeli Jumalan Sanan
kanssa ja viimeisenä syntisäkin sai jättää ristin juurelle. Puhtain sydämin ja
pestyin jaloin lapset saapuivat taivaan kotiin herkkupöytien äärelle. Sunnuntaina
leiriltä takaisin kirkolle saapuessa ja vanhemmat saivat kuulla iloista
selitystä kaikesta leirillä tapahtuneesta. Seuraavana päivänä yksi leiriläinen
tuli kadulla juosten vastaan, hyppäsi syliin ja kysyi: “Milloin mennään
uudestaan?”.
Lisää kuvia leiriltä löytyy: https://www.facebook.com/lastenraamattujapeshteraan
Voin vain kuvitella:). Toivottavasti saatte viedä lapset uudelleen pian leireilemään! Anne
VastaaPoista