Matkalla tippukiviluolalle

Eilen olimme matkalla tippukiviluolalle vieraidemme kanssa. Eräs heistä on tuleva Bulgarian tiimin vahvistus, jos Herra suo. Tippukiviluola löytyy muutaman kilometrin päästä Peshterasta Batakin suuntaan. Päätieltä poikettua täytyy ajaa autolla pientä vuoristotietä vielä pari kilometriä lisää. Parkkipaikalta olisi sitten kävelyä puolen tunnin verran. Toinen vaihtoehto on seurata solan vuoristopuroa ja mennä jyrkkää rinnepolkua ylös. Olimme käyneet samaisen vuoristopuron varressa juuri maanantaina perhepiknikillä ja tiesimme, että jostain syystä ylösmenevä tie oli suljettu narulla.

Urheat vieraamme olivat kuitenkin valmiita haasteeseen, kävellään alhaalta asti ylös, noin tunnin kävely ylämäkeen. Auto parkkiin ja eikun matkalle. Halusin vältellä jyrkkää rinnepolkua ja lähdimme narun alta kävelemään tietä pitkin. Ei mennyt kun pari sataa metriä ja totesimme, ettei tietä enää ole. Siinä missä tie oli ennen kulkenut oli vain kiviä, maata ja puita, jotka olivat tulleet ylärinteestä. Kauempana tie näkyi jatkuvan, mutta ylärinteen mutkaa ei myöskään näkynyt missään, eikä maanvyörymän yli päässyt kävelemään. Se lähti heti luistamaan jalkojen alla. Jos siinä kohtaa olisi, ollut talo, ei sillä olisi ollut mitään selviytymismahdollisuuksia. Keskustelut siirtyivät Nepalin maanjäristykseen. Palasimme hiljalleen takaisin autolle ja päätimme kokeilla alapolkua, sehän oli muutama päivä sitten ollut hyvässä kunnossa. Yllätys oli suuri, kun kävelimme parisataa metriä. 

Vielä maanataina ajokunnossa ollut solatie oli täyttynyt kivenlohkareista. Kävelemällä pääsi kuitenkin ohitse ja matka jatkui. Jyrkkä polku osoittautu odotettua jyrkemmäksi ja pilvien ripotellessa vettä, totesimme että tippukivi luola saa jäädä toiseen kertaan. Kerran sieltä sateenkastelemia mutapolkuja laskeutuneena, en lähtisi koettamaan sitä näin jyrkässä kohdassa. B-suunnitelma oli kuitenkin valmiina, suunnistimme autiotalon taakse vuoriniitylle, josta näkee Plovdiviin saakka. Muutama viikko sitten lehteen vihertyneet vuoret ovat nyt kauneimmillaan.