Kisu-Misu II

Elokuun lopussa kirjoitimme lähivuorelta löytyneestä kissanpennusta, jota saimme viikon pitää luonamme. Suuren ilon jälkeen koitti suuri suru, kun tämä pieni kissanpentu kuoli. Sitä surressamme tulimme siihen lopputulokseen, että otamme seuraavaksi sellaisen kissanpennun, joka on saanut olla emon hoivissa ensimmäiset kuukautensa. Vaikka surettaakin, että kaupunkimme monet katukissat ovat vailla kotia, päätös on osoittaututunut hyväksi, etenkin lasten kannalta. Lapset selittävät monesti vieläkin että ensin meillä oli ensimmäinen Kisu-Misu, joka kuoli. Ja jatkavat että nyt meillä on toinen Kisu-Misu, joka ei ole vielä kuollut.

Kertoessamme löytökissanpennun kohtalosta eräälle seurakunnan nuorista, hän kertoi, että heillä on kolme kissanpentua. Voisimme saada niistä yhden. Odottelimme, että kissanpennut tulisivat sopivaan luovutusikään. Lokakuun alussa sitten lähdimme koko perheellä kissaa hakemaan. Pahvilaatikko auton taakse ja menoksi. Kissa odotteli jo meitä kadulle katsellen, mitään tietämättä tulevasta. Kissanpennut olivat hyvin syöneitä ja eri rotevia verrattuna vuorelta löytyneeseen kissanpentuun. Kissanpennun valinta oli helppo. Tämä kissanpennuista oli heti suosikkimme, sillä sen väritys on hyvin samanlainen kuin aiemman Kisu-Misun.

Sitten kissan kanssa kotia kohti. Olimme aiemmin kuulleet, että Peshterassakin on eläinlääkäri, joten lähdimme häntä etsimään. Hyvin löysimme, rokotus ja matolääkket tulivat annetuiksi. Kisu-Misu Toinenkin pääsi heti uuteen kotiin tultuaan pesulle, jota seurasi turkin alla olevien ötököiden metsästysoperaatio pinsettien kanssa. Pyyhkeessä kuivattelun jälkeen Kisu-Misu oli valmis asettumaan kodiksi.

Ensimmäiset päivät Kisu-Misu Toinen oli arka ja tutustui rauhalliseen tahtiin uuteen kotiinsa. Aluksi hän oli lähinnä vessassa, jossa hänen hiekkalaatikkonsa ja ruokakuppinsa on. Sitten pikku hiljaa aloimme totuttaa kissaa koko taloon ja lapsia kissan kanssa olemiseen. Paljon ovat jo oppineetkin, vaikka vielä on kissalla oppimista siinä, mitä tässä talossa saa tehdä ja lapsilla oppimista siinä kuinka kissan kanssa ollaan. Vanhemmillakin on oppimista siinä kuinka sietää tätä keskeneräistä oppimisprosessia ja ohjata itse kutakin sopivasti oppimisessa.

Paljon on hyviä hetkiä Kisu-Misun kanssa jo saatu viettää. Hänen iltavillileikkinsä ovat vertaansa vailla ja syliin kapuava kehräävä kissa saa talon jokaisen asukkaan hyvälle tuulelle. Kisu-Misu Toisen nimestä ei tarvinnut paljon keskustella tai äänestää, kaikki olimme yhtä mieltä että kissamme on Kisu-Misu Toinen (II). Ulos portin alle asennettiin teräsverkko, ettei Kisu-Misu karkaa katu-kavereiden luokse, eikä he tule meille vierailuille. Oma piha ja pihapuut on jo koluttu, puusta uskallettu alas omin neuvoin. Se vain ihmetyttää, kuka tuo toinen kissa makuuhuoneen kaapissa on?