Pitkään on puhuttu ja odotettu milloin se päivä koittaa, että saamme hakea miehen siskon perheineen Sofiasta. Oli suunniteltu mitä leikkejä sitten leikitään, minne mennään retkelle, mitä leluja ensimmäisenä esitellään, missä he voisivat nukkua ja mitäs 1,5-vuotiaiden kaksospoikien kanssa voisi tehdä. Viime viikon tiistaina se ilonpäivä koitti. Koko perheellä lähdimme vastaan rakasta perhettä, joka oli väsynyt, mutta kiitollinen hyvin menneestä matkasta. Tarkoituksena heillä on olla ilonamme ja apunamme lastenhoidon merkeissä Peshterassa joulukuun puoleen väliin asti, jotta me vanhemmat saamme keskittyä bulgarian opintoihin.
Pihaleikkejä on päästy leikkimään joka päivä, vaikka vesisadetta onkin ensimmäiseen viikkoon riittänyt runsaasti.
Tuliaispipo päässä on hyvä tehdä pihalla Puuha-Pete -hommia.
Äiti ja sen pojat.
Ensimmäiset päivät menivät jälleennäkemisen riemun siivillä, yhteiseen elämään totutellessa ja paikkoja esitellessä. Monet keskeneräiset laittamiset saatiin tehtyä, kun koetettiin niitä valmiiksi kirittää ennen alakerran perheen asettumista, Monta asiaa jäi tosin vielä tulevaisuuteenkin.
Tänään alkoivat kesätauon jälkeen kielikoulu ja sen myötä arki. Tällaisella arjen lukujärjestyksellä lähdettiin liikkeelle. Ainakin illuusio siitä, että asiat ovat suunniteltuja ja järjestyksessä on nyt luotu. Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan.
Työhuoneen sisustus sai lisän matkalaisten laukkujen purku ja säilytyspaikkana.
Vierashuone on sänkyjä täynnä.
Eteisessä pärjätään vielä hyvin näillä järjestelyillä. Mutta entäs kun tulee kylmät ilmat, pipot, tumput, haalarit ja talvikengät?
Poika ja sen täti.
Pöytä tuppaa olemaan vähän ahtaanlainen kun ollaan kaikki ruokapöydässä yhtä aikaa. Siis isomman keittiön pöydän hankinta kuuluu lähiaikojen prioriteetteihin,
Neljän aikuisen ja neljän lapset talouden hulinan keskellä on myös rauhallisia suvantohetkiä, jolloin kerkeää pistää pitkäkseen ja huokaista. Ennen seuraavaa tarvetta ja sen luomaa tilannetta.
Jospa jossain suvantohetkessä alakerran asukkaamme saisivat kirjoitettua tuntojaan teillekin asti!
Pihaleikkejä on päästy leikkimään joka päivä, vaikka vesisadetta onkin ensimmäiseen viikkoon riittänyt runsaasti.
Äiti ja sen pojat.
Tähän tulee autojen parkkipaikka. Minä haen vähän lisää kaivuuvälineitä.
Mukavat hiekkaleikit, serkkujen seura ja uusilla leluilla leikkiminen tuo hymyn pikkupojillekin.
Työhuoneen sisustus sai lisän matkalaisten laukkujen purku ja säilytyspaikkana.
Vierashuone on sänkyjä täynnä.
Eteisessä pärjätään vielä hyvin näillä järjestelyillä. Mutta entäs kun tulee kylmät ilmat, pipot, tumput, haalarit ja talvikengät?
Pyykkiä tämä meidän nykyinen "suurperhe" tuottaa melkoisen paljon, ei muuta kuin siis taas pyykkikone laulamaan. Jokohan nämä olisivat kuivat seuraavien tieltä.
Poika ja sen täti.
Pöytä tuppaa olemaan vähän ahtaanlainen kun ollaan kaikki ruokapöydässä yhtä aikaa. Siis isomman keittiön pöydän hankinta kuuluu lähiaikojen prioriteetteihin,
Neljän aikuisen ja neljän lapset talouden hulinan keskellä on myös rauhallisia suvantohetkiä, jolloin kerkeää pistää pitkäkseen ja huokaista. Ennen seuraavaa tarvetta ja sen luomaa tilannetta.
Jospa jossain suvantohetkessä alakerran asukkaamme saisivat kirjoitettua tuntojaan teillekin asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti