Kesäkuun puolella kävimme autolla viikon mittaisella reissulla Istanbulissa, jossa saimme juhlia viime vuoden rakkaaksi tulleen lastenhoitajan Niinan häitä ja tavata ystäviä.
Matkan harmina oli lasten sairastelu. Lähtiessä Niilo oli yskässä. Matkaan oli valmistauduttu lääkärin määräämien lääkkeiden kanssa ja tekemällä auton takapenkille sairaalle lepopaikan viltin, tyynyn ja juomisen kanssa. Tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme Plovdiviin tuliaisia ja eväitä ostamaan sekä tuumaamaan pitäisikö suunnata takaisin kotiin. Poika oli nimittäin oksentanut takapenkillä. Päätimme kuitenkin lähteä jatkamaan matkaa rukousten saattelemina. Loppumatka sujui paremmin pojan jaksaessa istua ja ruokahalun kasvaessa ja vanhempien toppuutellessa, ettei tulisi uudestaan huono olo. Matka sujui välillä pysähtyen kävelemään ja jumppaamaan, päiväunia nukkuen, syöden eväitä, lukien Uppo-Nallea ja laulellen niin turkin kuin suomenkielisiä lauluja.
Niilon yskä parani reissun aikana ja Noomin alkoi. Molempien vointia tarkkaillen näimme reissussa ystäväperheitä, kävimme katsomassa entsistä kotia ja kodin lähellä olevassa varjopuistossa leikkimässä sekä lauantaina häissä.
Häät olivat oikein kunnon kirkkohäät morsiusmessun muodossa. Siinä olikin sulhasen muslimisuvulla ihmeteltävää kun taisi heistä suurin osa olla ensimmäistä kertaa kirkossa. Niilo ja Noomi saivat kävellä kirkon käytävää morsiamen ja isän edessä sekä kukkia heitellen. Jännityksestä huolimatta oli mukava kokemus ja jäi mieleen varmasti pitkäksi aikaa. Morsian oli kaunis, sulhanen komea ja ilo avioliiton alkamisesta suuri.
Löytyipä hääkirkon pihassa sulhasen suvusta seuraa pienelle morsiustytöllekin.
Entiseen kotikirkkoon pääsy sunnuntaina oli reissun odotettuja kohokohtia, josta pääsivät nauttimaan vain Jouni ja Niilo. Noomi ja Jonna jäivät puolikuntoisina lepäämään kirkkoreissun ollessa aikamoinen ponnistus Aasian puolelta Euroopan puolelle. Suomenkielinen pyhäkoulu oli pojan riemun aihe kuten arvata saattaa.
Takaisin ajomatkan aluksi vierailimme Akvariumissa, josta kuvia seuraavassa postauksessa. Saimme paluumatkalla myös matkaseuraksi ystävämme, jota saimme myös pitää muutaman päivän vieraanamme Peshterassa. Miehet edessä juttelivat ja ajoivat vuorotellen, lapset ja Jonna lukivat, nukkuivat, leikkivät ja tekivät tehtäviä matkan ajan. Bulgarian rajalle katselimme ihmeissään, kun Tax free myymälän pihalla oli lukuisissa autoissa pienehkö sisätila remontti menossa. Syytä ei tarvinnut kauan hakea, tupakan ym. piilottaminen verhoilujen taakse oli operaation nimi, kuten tällä naapuriparkin miehellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti