Eräänä päivänä pellitit alkoivat olla lopussa. Suuntasimme kohti Pazardzhikiä pellettiä ostamaan. Ennen sitä ystäväni soitti pellettiä edullisesti myyvälle tuottajalle ja kysyi saatavuutta ja osoitetta.
- On, tulette vain Pazardzhikistä Zvinitshevon tietä ja juuri kaupunkiin saapuessanne siellä on isoja rakennuksia ja sielä se on, jos ette löydä, soita vain minulle, sanoi myyjä.
Osoitetta ei tarvita. Se löytyy siis helposti. Harmi vain, että kaupunkiin saapuessamme näkymän isoille rakennuksille peitti autoromuttamo ja se jäi meiltä huomaamatta. Pienen harhailun jälkeen pellon takana näkyi rakennuksia.
Rakennuksia ei ollut yksi tai kaksi, vaan useita. Aikamme harhailtuamme ei ollut muuta mahdollisuutta kuin soittaa. Elämäni ensimmäinen bulgariaksi soitettu puhelu. Useampiin on tullut jo kylläkin vastattua. Ne vastatut puhelut, eikä tämäkään soitettu puhelu mennyt kovin vahvasti nykyisellä bulgarian taidolla.
Usein annan puhelimen vain lähellä oleville bulgariaa taitaville ja turkiksi pyydän häntä kysymään, mitä asia koskee. Nyt sitä mahdollisuutta ei ollut. Lopulta emme päässeet yhteisymmärrykseen mitä halusimme. Kysyin vain "Missä on pellettejä?"Minulle lyötiin luuri korvaan. Pihalla pörisi traktori ja menin kuskin luokse samaisen kysymykseni kanssa. Ja lopulta paikka löytyi.
Auto perä edellä parkkiin oven eteen ja käymään pellettikauppaneuvotteluja bulgariaksi. Siitä selvittiin ilman tulkkia, ihme kyllä. Hinnat ja määrät kun ovat numeroita. Työmiesten hakiessa säkkejä pääsin sisälle vähän kuvaamaan. Kahta eri sahanpurulaatua sekoitetaan keskenään ja puristetaan pötköksi, josta tulee pieniä pellettejä.
Näin säkit saatiin kyytiin ja lisää lämpöä saatiin taloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti