Kevät riemua

Näky keittiömme ikkunasta riemastuttaa. Ei niinkään naapurin lada, vaan upaan kukkaan puhjennut kirsikkapuu.

Toinen riemastuttava aihe on ollut seurakuntamme oma kirkkorakennus ja tontti. 

18 vuotta sitten seurakunta sai mahdollisuuden hankkia kokoontumispaikakseen kylän keskellä olevan käytöstä poistetun koulun. Siihen asti oli kokoonnuttu kodeissa ja sen koulurakennuksen yhdessä luokkahuoneessa. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan. Kommunistisen ajan jälkeinen laki ei mahdollistanut vielä kirkon tai yhdistyksen perustamista kirkkorakennusta omistamaan. Varat kerättiin ulkomailta ja kirkko rakennus ostettiin viiden luotettavan seurakuntalaisen nimiin. Kun aika meni eteenpäin ja oli mahdollisuus perustaa säätiö rakennuksen omistajaksi, ei 2/5 luotetuista halunnutkaan luovuttaa laillisesti nimissään olevaa osuutta sen oikealle omistajalle, seurakunnalle. Ei jäänyt vaihtoehtoa kuin taipua heidän kohtuuttomiin vaatimuksiin tai aloittaa oikeusprosessi. Oikeusprosessi aloitettiin ja odotusarvo oli, että se olisi nopeasti ohitse, mutta kuikas kävikään. Nyt siitä on kulunut 14 vuotta.

Reilu kuukausi sitten oikeus toteutti ihmeellisen päätöksen. Kahden tahon riidellessä omistajuudesta, laitettiin koko rakennus ja tontti julkiseen pakkohuutokauppaan. Kuvassa pakkohuutokauppailmoitus kirkolla. Perjantaina tämä pitkä prosessi päättyi kuitenkin riemulliseen lopputulokseen, kirkko on vihdoin sen oikean omistajan omistuksessa. Lopulta ketään muita ei tullut huutokauppaan ja oikeuden määräämä minimihinta oli lopullinen hinta. Seurakunta jatkaa elämäänsä yhtä huolta huojentuneempana tästä pitkään odotetusta keväästä riemuiten.