Isovanhemmista kiitollisena

Mummo ja ukki olivat meillä käymässä kaksi viikkoa. Sen kahden viikon aikana kerkesi tapahtua monenmoista. Kuten edellisessä kirjoituksessa oli, he toivat mukanaan yllätyslumen ja sen mukaiset ulkona touhuilut. Kiva oli yhdessä taas viettää aikaa, jutella ja touhuta. Isovanhemmat olivat paljon lasten kanssa, jonka seurauksena me saimme opiskeltua ja minä pääsin mukaan seurakunnan iltoihin. Samalla kun oli mukava taas kunnolla syventyä bulgarian kielen edelleen osittain mysteereiltä tuntuviin kieliopin kiemuroihin, saimme jälleen kerran todeta kuinka paljon bulgarian kieli on vielä hakusessa ja monet asiat autuaan sekaisin omassa päässä. Pienin harppauksin eteenpäin meneminen on sekin kuitenkin eteenpäin menemistä!

Keskiviikkona olin ensimmäistä kertaa mukana viikolla pidettävissä Krushevon nuorten illassa ja aikuisten kokoontumisessa. Mukava oli nähdä ystäviä pitkästä aikaa, rukoilla yhdessä ja ihastella nuorten iltojen mukavaa alkua. Suusta suuhun on kiertänyt tieto nuorteniltojen alkamisesta ja halu kuulla ja oppia Jeesuksesta on suuri.

Torstaina olin myös Peshteran nuortenillassa vierailemassa. Mukava oli katsoa mukavien nuortemme joukkoa ja iloita siitä työstä, jota saamme olla tekemässä. Innostuin tästä meidän arjesta ja sen viikottaisista asioista taas eri tavalla. Tuntuu, että nyt jaksaa taas kotona paremmin lasten kanssa niinä viikkoiltoina, kun Jounilla on töitä.

Yllätysmenoihin oli myös helpompi reagoida kun oli enempi aikuisia talossa. Papin vaimo sairasti keuhkokuumeen, jonka takia oli viikon sairaalassa. Häntä kävimme katsomassa toisen kaupungin sairaalassa, josta hän on jo nyt kotiutunut. Pääsimme myös käymään kahdestaan yhden yön avioliitonhoitoretkellä miehen kanssa. Käytyä tuli molemmissa seurakunnissa, iltaa istumassa pappilassa ja Plovdivin vanhassa kaupungissa, mistä kuvatkin.

Lasten ja isovanhempien päivät koostuivat leikeistä, syömisestä, päiväunista, ulkoiluista ja lukemisesta. Tyttö sanoi moneen otteeseen lähtöä edeltävinä päivinä, ettei ole vielä saanut leikkiä tarpeeksi mummon ja ukin kanssa, he eivät siis saisi lähteä vielä. Onneksi Sofiassa eron hetkellä ei tarvinnut sanoa heippoja mahdottoman pitkäksi aikaa. Kesällä jo näemme Suomessa. Vietyämme mummon ja ukin lentokentälle kävimme vielä koko perheellä katsomassa Paddington elokuvan, joka oli tytölle ensimmäinen elokuvissa käyntikokemus. Koko sali olikin ihan vain meitä varten, joten hyvin voitiin jutella ja kääntää koko elokuva-ajan tapahtumia lapsille. 

Eilen laskeuduttiin normaaliin päivärutiiniin omalla porukalla. Lapset nauttivat äidin seurasta ja minä rauhallisesta kotiolosta. Illalla toinen mummo soitteli skypellä lasten kanssa kirjojen lukemisen merkeissä. Nämä lukemispuhelut olivat isovanhempien vierailun ajan tauolla. Mukavia ovat nuo lukuhetket äidillekin, kun kerkeää laskostella pyykit ja tehdä pikaisen iltajärjestelyn. Pääsen sitten lasten alkaessa nukkumaan ja rauhoittumaan itsekin tai vaikka kirjoittelemaan blogia pitkästä aikaa. 

Kiitos isovanhemmat, olette huippuja!