Peshtera on kenkäkaupunki. Täällä on suutari-lukio, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus hankkia työkokemusta kenkätehtaalla. Lienekö aluksi ollut yksi iso ja sen kaveriksi on sitten tullut monia pieniä tehtaita, mutta nykyään täällä on niitä monia. Tässä on yksi Peshteran kenkätehtaista. Siellä useita tuttaviamme on työskennellyt. Työttömyyden ollessa suurta, on se ollut hyvä lisä paikkakunnan työntarjoajien joukossa.
Mutta valitettavasti tälläkin hyvällä kolikolla on kääntöpuolensa. Ihmettelin alkusyksystä, kun varsin monet tuttavamme kertoivat, että ovat saaneet töitä uudesta kenkätehtaasta. Sieltä luvattiin jopa 600-700 levaa kuukausipalkaksi, joka kuulosti toisten tehtaiden 300-500 levaan verrattuna varsin hyvältä (euromäärän saa puolittamalla summat). Eräskin perheen isä jätti metsätyöt, joita hän oli tehnyt 4-luokkalaisesta lähtien (kouluja tuli sitten käytyä sen vain verran) ja siirtyi kenkätehtaalle. Olihan luvattu palkka metsätyöläisen 400 levaa huomattavasti parempi. Toinen perheen äiti oli pitkään ollut kotona sairastelujen vuoksi, mutta päätti nyt lähteä kokeilemaan jaksamistaan töissä.
Meni kuukausi ja toinen, kyselin kohdatessamme töistä. Hyvin menee, paljon on töitä. Kolmannen kuukauden kohdalla joku sivulauseessa paljasti, ettei palkkaa ole vielä näkynyt. Tiesin sitten kysellä muiltakin, että miten on palkan laita. Ei ollut kukaan saanut. Johtajakin valittelee kuulemma samaa, ettei ole hänkään saanut rahoja Italiasta, minne kengät menevät. Odotuksia tulevasta palkasta laskettiin myös pitkin syksyä muiden tehtaiden tasolle. Jouluksi monet saivat parin kenkiä ja pienen joulurahan. Joinakin kuukausina jotkut saivat jopa pienen osan palkastaan. Ne ketkä sattuivat juuri sillä ennalta ilmoittamattomalla hetkellä olemaan paikalla, jos olit sairas, voi voi.
Pikkuhiljaa tuttavamme alkoivat siirtyä muihin töihin tai jäivät kotiin. Toiset nopeammin kuin toiset. Pois lähteminen tarkoitti, että tunnustan tulleeni hyväksikäytetyksi, enkä 3-4 kuukauden työn jälkeen saanut siitä mitään. Töihin jääminen taas antoi ehkä hiukan toivoa, mutta kaikki näyttää vain säilyvän ennallaan. Sitten annettiin kaikille 10 päivän loma ja sanottiin, että soitetaan sitten takaisin, kun taas tarvitaan. Se tulkittiin potkuiksi ja moni ei enään soittoa saanutkaan. Perheen äiti sai, mutta kävi vain muutaman päivän töissä. Ylitöitä olisi pitänyt tehdä iltaisin 10 tai 12 astikin, mutta palkasta ei ollut edelleenkään tietoakaan. Hän kertoili palaavansa, jos maksavat palkkaa. Lähteneiden tilalle tulee kuulemma koko ajan uusia, niin bulgaareja kuin millettejä ja homma pyörii. Ei tehdä työsopimuksia, ei ole koulutusta, ei edes tiedetä ammattiliitoista, ei ole vakuutuksia, ei makseta veroja, eikä palkkoja, ja tuohon viimeiseen se homma sitten kaatuu, hyväksikäytetyn työläisten näkökulmasta. Kaikki muu hänellekin sopi, mutta ei viimeinen.
Meni kuukausi ja toinen, kyselin kohdatessamme töistä. Hyvin menee, paljon on töitä. Kolmannen kuukauden kohdalla joku sivulauseessa paljasti, ettei palkkaa ole vielä näkynyt. Tiesin sitten kysellä muiltakin, että miten on palkan laita. Ei ollut kukaan saanut. Johtajakin valittelee kuulemma samaa, ettei ole hänkään saanut rahoja Italiasta, minne kengät menevät. Odotuksia tulevasta palkasta laskettiin myös pitkin syksyä muiden tehtaiden tasolle. Jouluksi monet saivat parin kenkiä ja pienen joulurahan. Joinakin kuukausina jotkut saivat jopa pienen osan palkastaan. Ne ketkä sattuivat juuri sillä ennalta ilmoittamattomalla hetkellä olemaan paikalla, jos olit sairas, voi voi.
Pikkuhiljaa tuttavamme alkoivat siirtyä muihin töihin tai jäivät kotiin. Toiset nopeammin kuin toiset. Pois lähteminen tarkoitti, että tunnustan tulleeni hyväksikäytetyksi, enkä 3-4 kuukauden työn jälkeen saanut siitä mitään. Töihin jääminen taas antoi ehkä hiukan toivoa, mutta kaikki näyttää vain säilyvän ennallaan. Sitten annettiin kaikille 10 päivän loma ja sanottiin, että soitetaan sitten takaisin, kun taas tarvitaan. Se tulkittiin potkuiksi ja moni ei enään soittoa saanutkaan. Perheen äiti sai, mutta kävi vain muutaman päivän töissä. Ylitöitä olisi pitänyt tehdä iltaisin 10 tai 12 astikin, mutta palkasta ei ollut edelleenkään tietoakaan. Hän kertoili palaavansa, jos maksavat palkkaa. Lähteneiden tilalle tulee kuulemma koko ajan uusia, niin bulgaareja kuin millettejä ja homma pyörii. Ei tehdä työsopimuksia, ei ole koulutusta, ei edes tiedetä ammattiliitoista, ei ole vakuutuksia, ei makseta veroja, eikä palkkoja, ja tuohon viimeiseen se homma sitten kaatuu, hyväksikäytetyn työläisten näkökulmasta. Kaikki muu hänellekin sopi, mutta ei viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti