Reissu Yalovaan

Tehoviikonlopun perjantaina herätyskello oli soimassa jo neljän jälkeen. Olimme sopineet lähdön aikaiseksi, että jäisi aikaa selviytyä rajasta ylitse. Kerran aiemmin oli auton kanssa ollut ongelmia muuttuneiden säädösten vuoksi. Mutta toinen painavampi syy oli Suuri pazaari. Kun kerran matka oli Istanbulin kautta, pitihän suurelle pazaarille päästä.

Itse en ole koskaan jaksanut innostua kyseisestä pazaarista. Liikaa turisteja ja hinnoissa puolet liikaa. Mikäs siinä, jos jaksaa tingata ja kierrellä, niin sitä urheilua sitten saa kyllikseen harrastaa. 

Mukana matkaseurueessa oli ensikertaa Istanbulin kokevia, joten Yenikapın lauttasatamassa riitti ihmeteltävää, niin mennessä kuin tullessakin. Palatessa merenkäyntiä oli hieman enemmän ja heikko mahaisimpien piti suunnata vähemmän heiluviin alakerroksiin. Ensimmäisestä lauttamatkasta selvinneet kertoivat kilpaa uutisista kuulemistaan lauttaturmista. Lienekö stressi purkautunut näin.

Itse matkan syy oli kokoontua yhteen eripuolilta tulevien ystävien, siskojen ja veljien kanssa. Paikka oli mitä mukavin lomakylä merenranta näkymällä. Hyvää ruokaa saatiin riittävästi, kuulumisia tuli vaihdettua, uusiin tutustuttua, ohjelma oli antoisaa ja illalla saimme lauleskella, kuulla tarinoita ja istuskella nuotion äärellä.

Paluumatkalla Istanbulin suuruutta pääsi hyvin ihmettelemään mereltä käsin. Kun taas lähes peltejä kosketettelevaa suuruutta saatiin kokea monissa ruuhkissa. Ja yhteisestä suusta paluumatkalla kuuluikin, että hirveintä Istanbulissa on ruuhkat. Parasta olivat ihmiset ja pazaari. Arvausteni mukaan Suuri pazaari olikin pettymys ja lähtiessä piti vielä päästä ihan tavalliselle pazaarille. Matkaseurueen päästäminen ennen lähtöä pazaarille on viimeinen virhe kuljettajalle. Aikataulut venyivät ja paukkuivat ja kotona oltiin vasta yön pikkutunneilla.