Hiekkalaatikkoa rakentamassa, osa 1

Meillä ei ollut suunnitelmaa rakentaa hiekkalaatikkoa pihallemme, mutta monien vaiheiden jälkeen ajauduimme siihen. Ennen muuttoamme takapihan yhdessä nurkassa oli suuri nokkospuska. Ilmoitin omistajalle, että ennen muuttoamme sen täytyy olla hävinnyt siitä. Niin se olikin. Kunnes muutaman kuukauden kuluttua siinä se taas törrötti. Oli kuokalle töitä ja toivoimme, että talvi rauhoittaisi tilanteen. Talven jälkeen ensimmäisten nokkosten puskiessa pintaan päätimme, että jotain on tehtävä. Myrkyt, uusi nurmikko vai juurien kaivaminen? Jos kaivamme, mitä laitamme tilalle? Hiekkalaatikon. Siinä se oli. Kuningas ajatus oli syntynyt. Kattoremontin ylijäämä laudat saisivat palvella seininä ja niiden maalaushomma olisi sopiva urakka lasten kanssa tehtäväksi. Laudat tuotiin varastosta ulos.

Alkoi suunnitteluprosessi. Minkäkokoinen hiekkalaatikko olisi hyvä? Toisten kokemuksista tiesin, että mieluummin reilu, kuin liian pieni. Mitä sitä sen enempää miettimään, tehdään sen mittainen kuin sivulaudoissa on mittaa.

Samalla jäi laatikon alle muutakin kuin vanhaa nokkosjuurakkoa. Nurmikko pääsisi hyötykäyttöön vanhan kannon viereen. Katsotaan, josko se innostuisi siinä kasvamaan.

Lopulta sahaus ja naulaushommien jälkee kehikko oli valmiina. Tosin muutama päätylauta piti käydä sahalta hakemassa. Sopiva bulgarian haaste ja pojan kanssa lähdimme kiertämään sahoja.

Minkä värinen hiekkalaatikon pitäisi olla? Lopulta päätimme, että puu itsessään on kivan näköinen ja otimme purkin venelakkaa. Sen pitäisi kestää ainakin kosteita olosuhteita. Kehikko autotalliin ja lakkaamaan.

Vaikkei neliöitä tullutkaan paljoa, raakapuu imaisi koko purkillisen lakkaa itseensä jo pelkästään sisäpuolelle. Ei kun takaisin maalikauppaan. Jostain syytä isä ei suostunut kirkkaan punaiseen tai keltaiseen.

Maalien kuivuessa siirrettiin nurmikko kannon ympärille ja kaivettiin juurakot pois pohjalta.

Tadaa, hiekkalaatikko sai kutakuinkin hiekan värin ulkoseinämiinsä. Kehikko on paikallaan, enään puuttuu hiekat.