Vieraskynä: Enkkukerhon tilinpäätös

Hei! Kirjoittelen vierailevana tähtenä tähän mainioon blogiin hieman tunnelmia syksyn viikoittaisen enkkukerhon päätyttyä. Pidin siis joka tiistai kirkolla englannin alkeisopetusta periaatteessa klo 18-19 (käytännössä yleensä aloitettiin n. 18.15-18.20, kun paikalle oli tullut enemmän kuin yksi ihminen). Aiempaa kokemusta moisesta ei minulla ollut, mutta ajattelin pystyväni hanskaamaan homman.

Kävijöitä oli viikoittain n. 3-7, ikähaarukka 14-18 vuotta. Seurakunnan nuoria siis, kuten odotusarvo edellisen enkkukerhon pitäjän kokemusten pohjalta oli. Hänen ohjeistuksensa mukaisesti lähdin liikkeelle aivan perusasioista. Olin tavannut nuoria sunnuntaisin kirkolla ja kysynyt, puhuvatko he englantia. Vastaus oli ollut kieltävä, mutta ajattelin sen johtuvan ujoudesta. Kerhon alkaessa tulikin hieman yllätyksenä, miten alkeistasolla paikallisten nuorten englanninkielentaito todellisuudessa oli. 

Otin Jounin mukaan tulkkausavuksi ensimmäiselle kerralle. Kerroin heille, miksi englannin kielen opiskelu olisi heille tärkeää. Täällä Peshterassa ei kovin paljon ulkomaalaisia liiku, ja nekin harvat jotka liikkuvat osaavat yleensä joko bulgariaa tai turkkia. Aika moni nuorista on kuitenkin joskus haaveillut työskentelevänsä ulkomailla. Ilman edes jonkinlaista kielitaitoa olisi iso riski, että he joutuisivat huijatuiksi tai jotakin vielä pahempaa. Nuoret olivat itsekin samaa mieltä, että kielitaito olisi tärkeää, ja kertoihan siitä sekin että he halusivat tulla mukaan kerhoon. 

Stressasin aluksi hieman tuntien suunnittelusta ja etsin lähdemateriaaleja, kunnes lopulta rentouduin ja suunnittelin tunnit aika pitkälti omasta päästä, alkeistasosta kun oli kysymys. Opetussisällöt koostuivat lähinnä esittäytymisestä ja perustervehdyksistä, perusasioiden kertomisesta itsestä kuten kuinka vanha on, missä asuu jne. Numerot 0-20, viikonpäivät ja kuukaudet käytiin läpi, samoin liikennevälineitä, tien kysymistä, värejä, perheenjäseniä.

Kymmenessä viikossa ei ihmeisiin pystytä, joten tärkein tavoitteeni oli motivoida nuoret itseopiskeluun ja löytää heille siihen sopivia välineitä. Aika nopeasti löysin Duolingon, joka on selainpohjainen kieltenopiskeluohjelma. Siitä on myös omat sovelluksensa älypuhelimiin ja tabletteihin. Innostuin itse siitä, toivon että nuoret löytäisivät sen myös omakseen. Toisena työkaluna käytin Turkin valtiollisen television TRT:n tuottamia englanninopetusvideoita, joita katsoimme muutamalla tunnilla. 

Eilen oli viimeinen enkkukerho, joten halusin siitä hieman erityisemmän. Kutsuimme nuoret meille ja pidimme kakkukestit, pääpaino ei nyt ollut englanninopetuksessa vaan rennossa yhdessäolossa. Pelasimme toki englanniksi peliä, joka oli käytännössä suullinen monivalintakoe syksyn sisällöistä. Voittaja sai 7 palaa suomalaista piparisuklaata, jotka sai "halutessaan" jakaa kuuden muun paikallaolleen nuoren kanssa. Samalla ilta oli käytännössä minun ja meidän perheemme läksiäiset nuorten osalta. 

Minulle syksyn anti oli todennäköisesti aivan yhtä hyvä kuin nuorillekin. Väkisinkin opin samalla itsekin hieman turkkia. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, eikä opiskelun ollut tarkoitus ollakaan liian ryppyotsaista. Samalla sain tilaisuuden tutustua paremmin näihin mahtaviin nuoriin ja välillämme ollut kielimuuri madaltui ainakin muutamien tiilien verran. 

Janne