Lähiuimala ja kotisauna

Toukokuun alusta asti päivittäinen puheenaihe on ollut läheisen maauimalan avautuminen. Joka kirkko- ja kauppareissulla on käyty katsomassa, joko siellä olisi edes lappua ovessa tai siivoustoimet käynnissä. Olimme kuulleet huhuja, ettei se tänä vuonna aukeaisi ollenkaan, joten riemulla ei ollut rajaa kun kesäkuussa vihdoin ja viimein tuli se päivä kun uimalan ovi oli auki, altaat täynnä vettä ja pukukopit auki. Riemua tosin latistaa se, ettei Noomi ollut vielä terve ja uimalan ensimmäisenä aukiolopäivänä menimme uimalan sijasta lääkäriin. Noomilla todettiin keukoputken tulehdus, johon lääkäri määräsi lääkkeet ja seurannan, ettei tulisi keuhkokuumetta. Niilo todettiin terveeksi ja annettiin ohje etteivät lapset saisi olla läheisissä tekemisissä, jottei hän sairastuisi uudestaan. Painimisen, halauksien ja kiehnäämisen kuuluessa sisarusten väliseen kanssakäymiseen päivittäin tämän ohjeen käytäntöönpanemisessa on hieman haastetta.

Lääkäripäivän jälkeisenä päivänä lähdimme Niilon kanssa äiti-poika retkelle maauimalaan. Noomi jäi nukkumaan päiväunia ja Jouni naputtelemaan koneella nuorten leirin opetuksia. Polskiminen oli nuoren vesipedon mieleen ja taito tallella. Vedessä sukeltamista, hyppimistä ja kellumista tulikin tehtyä usean tunnin ajan. Välillä äiti komensi lämmittelemään ja syömään eväitä.

Jouni otti juhannusviikon kahden vapaapäivän urakaksi ahertaa puhertaa saunan saunottavaan kuntoon. Intoon saattoi hieman vaikuttaa toive juhannussaunasta. Toisena päivänä Jonna ja lapset tulivat auttamaan siivoamisessa ja iltapuolesta päästiinkin saunomaan. On se vaan niin mukavaa päästä saunomaan! Toistaiseksi saunassa istutaan puutarhatuoleilla, kun lauteita ei vielä tässä rykäisyssä keretty tehdä, mutta eiköhän nekin ajallaan muiden viimeistely juttujen kanssa valmiiksi tule.