Millet hautajaiset

Eilen suunnittelematta pääsin mukaan hautajaisiin. Vainaja ei ollut tuttujani ja hän asuikin loppu ajan Ranskassa. Toissa illalla ruumis tuotiin Peshteraan ja samalla tuli hänen poikansa, joka on yksi ulko-seurakuntalaisistamme. Peshterasta, aivan kuten koko Bulgariasta, on lähtenyt paljon väkeä eurooppaan leveämmän leivän perässä. Viimeisen matkan takaisin kotiin kustannetaan kantamalla kolehti lähtieneiden keskuudesta.

Koska oli perjantai oli paikallinen imaami tuli hautajaisiin heti perjantai-rukouksen jälkeen. Peshteran toisella millet asuinalueella on neljän tien risteys, joka palvelee torina. Samaisen torin vieressä olevalla kadulla oli imaami arkun vieressä pitämässä puhetta. Kansaa oli tie täynnä. Tosin pääosin miehiä. Puheessaan hän opasti tähän tyyliin: Kun olet sairas, mistä haet apua? Lääkäriltä. Kun sinulla on uskonnollisia kysymyksiä, mistä haet apua? Hoçalta (opettaja turkiksi). Suuri kuulijajoukko antoi aiheen vähän hautajaisia laajempaan asian käsittelyyn. Seurasi muutama kysymys kuulijoille ja sitten arkku kannettiin autoon. Naiset itkivät suureen ääneen.

Autoletka kiemurteli ulos kaupungista, vanhalle sotilaiden harjoitusaluelle, jossa oli turkkilaisten hautausmaa. Muutamien rukousten jälkeen arkun kansi otettiin pois ja sivuseinä käännettiin pois edestä. Ruumis nostetiin hautaan. Poika laittoi isänsä viimeiseen lepoon. Kumpa hänkin olisi saanut tuntea Kuoleman voittaneen. Laudat aseteltiin vinottain haudan seinää vasten ruumiin päälle sitä suojaamaan ja hauta lapioitiin umpeen saattoväen toimesta. Näytti siltä, että kaikki halukkaat pääsivät heittämään oman lapionsa hiekkaa hautaan. Käytännöllinen tapa tehdä surutyötä. Kaikki istuutuivat ja hoca puhui vähän lisää. Osa jutteli taustalla omia juttujaan. Paikalla oli vain miehiä. Paluumatkalla kyselin perinteistä ja sain tietää, että olin nähnyt nyt jotain varsin perinteistä.