Muutto

Muuttaminen EU:n ulkopuolelta suureen "kotimaa-unioniimme" osoittautui varsin haasteelliseksi tehtäväksi, mutta valvottujen öiden, epätoivon hetkien ja monien rukousten jälkeen me ja tavarat olemme täällä. Yhdelle muuttomatkalle mahtui varsin paljon vastoinkäymisiä ja odottelua. Kärsivällisyyttä vaatii jo pelkän selostuksen lukeminen. 

Bulgarialaisen tuttavan kautta löytyi kuljetusyritys ja tulliselvittelijä Bulgariaan. Lähtömaan tulliselvitystä tekemään löysin kymmenien puheluiden jälkeen toisen firman ja tavaroita pakkaamaan ja kantamaan tuttavamme apumiehineen. Töisevä tulliselvitys täytyy tehdä, vaikka käytetyistä henkilökohtaisista muuttotavaroista ei tullia tarvitsekaan maksaa. 

Lähtöä edeltävällä viikolla toimitin viimeisen listan tavaroista, vaikka vielä elimme laatikkokasojen keskellä. 

1.10 Tiistaina 
pakkasimme viimeisetkin huonekalut ja laatikot valmiiksi, suuntasimme itse ystäville yhdeksi yöksi. Tyhjä paluurekka tulisi aamulla 9.00. 

Keskiviikko

aamulla tuli vielä viimeinen viesti kuljetusfirmalta, eikä epäilyksen häivääkään ongelmista. Innokkaille kantajille annoin luvan jo aloittaa tavaroiden siirtämisen 10 kerrosta alemmas ulko-ovikatokseen. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen sain lopulta yhteyden kuljetusyritykseen: "Maanantaina on ollut ongelmia rajalla, selvitetään asiaa". 

Sain yhteyden bulgarialaiseen kuljettajaan, mutta hänen kanssaan kommunikointi jäi vähänlaiseksi yhteisen kielen puuttuessa. Sen sain kuitenkin selville, että rekka on edelleen Bulgarian rajalla. Ei auttanut kuin maksaa kantajille palkkansa ja todeta, että tänään ei ole rekkaa, ehkä. 

Talonmiehen luvalla tavarat jäivät yöksi ulko-ovelle koettelemaan naapureiden rehellisyyttä. Rekka tulisi aamulla, mutta saan tarkemman infon firman edustajalta klo10.

Torstai

aamulla sain tiedon, että ehkä iltapäivällä rekka tulisi. Se oli jo kaupungissa. Matkalla tarkistamaan, että tavarat olivat säilyneet sateesta ja naapureista huolimatta, viereisellä kaistalla ajava harmaa pikku-Toyota kiilasi eteeni puskuria hipoen. Naarmuthan siitä tuli. Kantomiehet tulisivat vasta sitten, kun rekka on nähty. Siirryin odottelemaan ravintolan puolelle tarkempia tietoja. 

Puhelu ruuan jälkeen oli tyrmistyttävä. Tulliselvitysfirman edustaja hakkui kuljetusfirman edustajan mitään kuuntelemattomaksi idiootiksi ja uhkasi irtisanoa sopimuksen tulliselvittelystä. Puhelu kuljetusfirman edustajalle oli sisällöltään suunnilleen sama toisinpäin. Totesin olevani keskellä lasten hiekkalaatikkotappelua, mutta sen sijaan että kyse olisi hiekkakakun paikasta, ei meidän tavaroittemme tullauspisteestä päästy sopuun. Toinen tahtoi toista ja toinen toista. Ensimmäisen firman omistaja kertoi, "syy on alaisen, hänen ei olisi pitänyt edes ottaa minua asiakkaaksi ja olisihan siitä tullauspaikasta nyt pitänyt jonkun aiemmin sopia, kun me emme voi tehdä sitä kuin tässä toimistomme lähellä olevassa pisteessä. Ei, ei kyse ole laiskuudesta, me emme vain voi tehdä sitä muualla." Kuljetusfirman omistaja sanoi, että he voivat tehdä tullauksen missä vain, ei ongelmaa. Mutta heidän edustaja kertoi, ettei hän voi tehdä sitä kuin toimistonsa lähellä olevassa pisteessä. Näin selvisi minullekin, että suuressa kaupungissa on eri tullauspisteitä.

Sitten vain tullaustoimistoja kiertelemään. Sama tuttu vastaus jälleen, "emme tee yksityishenkilöiden tullauksia". Kunnes tuttavani työpaikan kautta löytyi yksi, joka reiluun hintaan suostui tehtävään. Hän soitti molempiin firmoihin ja sai kuulla samat selitykset, tosin ilman kaunisteluja. En voi, tarkoitti sitä, että siellä on liian pitkä jono. Ja tulliselvitysen ottanut firma ei ollut laittanut tikkua ristiin asian eteen. Päivä sen jälkeen kun muuttokuorman piti jo lähteä. Heidän tietämättään puhelin oli kaiuttimella ja sain kuulla kaiken. Rekka, joka ei voinut mennä toiseen tulliin, olikin juuri nyt siellä. Ja syy voimattomuuteen olikin pitkä jono, jne. Viivästyksen syyksi myös paljastui edellisen lastin omistajalta purkuluvan odottelu ja se odottelu jatkui vielä vaan. 

Perjantaina
alkoi jo toivo mennä ja varustauduimme henkisesti siihen, että viikonlopun ylitse joudumme odottelemaan. Hoidin tulliselvittelyyn tarvittavat paperit kuntoon tullissa uuden firman kanssa ja väänsin edellisen firman kanssa takaisinmaksusta. Olimme sopineet tavaroiden siirtämisen ulkosalta sisätiloihin klo16. Juuri kun soitin talonmiehen ovikelloa ja valmistauduin neuvottelemaan kielletyn kerhohuoneen käytöstä tavaroidemme säilytykseen, niin puhelin soi. Ajoituksen mestarilla tuntui sittenkin olevan sormensa pelissä. Kuski kertoi päässeensä tullista ja tulevansa hetimiten aamulla. Tältä illalta suurkaupunki oli jo suljettu rekkaliikenteeltä. Sovittiin aloitus klo9.

Lauantaina
klo8 varmistussoitto kuskille, missä olet? Aha, meidän talon nurkalla jo odottelemassa. Pikainen soitto kantajille, että nyt se on oikeasti tullut. Nähdessäni rekan ilmoitin havainnostani, mutta kantomiehet liikahtivat aamuruuhkassa tunnin sovittua myöhemmin paikalle. Jälleen sade piristi ropinallaan odottelijoita.

Klo 12.15 rekka oli pakattu ja valmis lähtemän tulliin. Omassa autossa jo laittelin lapsia vöihin, kun kuski ryntäsi tuohtuneen minun luokseni: problem problem. Soittokierros tulliselvitysfirmalle. Toiset sanovat, että tulli meni klo12 kiinni, toiset haukkuvat toisia laiskaksi. Kuskin agentti ei ole enää moneen päivään vastannut minulle. Hankala asiakas kun olen ja haluaisin saada ostamani palvelun. Selvisi, että tulli on auki, mutta tulliselvitysfirma meni klo12 kiinni. Tämä aikaraja oli tiedossa miehellä, joka ei vastaa puhelimeen, eikä jaa informaatiota, joten en kokenut syyllisyyttä, kun kuski joutui jäämään vielä tullauksen kanssa maanantaita odottelemaan, sääliä kylläkin. 

Sunnuntaina

hotelliyön jälkeen pääsimme itse uuteen kotiimme. Taloa lämmittämään, elämään autossamme tulleilla minimeillä ja odottelemaan tietoa tavaroista. 

Maanantaina

ei uutisia tavaroista. Mutta sen sijaan käytin neljä tuntia saadakseni puhelinliittymän. Olin ensimmäinen ulkomaalainen siinä liikkeessä, kuka halusi pakettiliittymän. Tunti pankkitilin aukaisuun oli siihen verrattuna lyhyt odottelu. 

Tiistaista torstaihin

meni, kun otin puhelun kuskille. Rekka ei pääse rajalle, kun toiset rekkamiehet ovat protestiksi kollegan saamista sakoista Bulgariassa estäneet heidän kulkunsa. Tätä odottelun iloa kesti neljä päivää. 

Käytin sen ajan huödyksi. Rahan siirto suomesta onnistui ja pystyin todistamaan, että olen elatuskykyinen asukas. Poliisi hyväksyi eurooppalaisten sairasvakuutuskorttien kopiot ja notaarin vahvistamana vakuutin kantavani perheeni elatusvastuun, näin torstaina kolmena päivän työn tuloksena saimme rekisteröidyttyä asukkaiksi Bulgariaan. 

Perjantai

oli iloisen yllätyksen päivä. Sähköpostiini oli tullut tieto, että rekka on Plovdivin tullissa klo10. Puolilta päivin huomasin sen ja heti miten riensin tulliin. Paperinivaska oli suuri, kun mukana oli kopio passini joka sivusta, muutama satunnainen kuitti edelliseltä vuodelta, jotka suomeksi kirjoittamalla todistin aidoiksi kopioksi ja edellisenä päivänä saamani asukaskortin kopio, jota ilman tullaus ei olisi onnistunut. 

"Puolen tunnin" odottelu oli ohi jo ilta kuudelta. Rekkaparkissa odotellessani olisin saanut 15 levalla "vaimon" hetkeksi hyttiin. Kieltäytymisen jälkeen seurasin, kun hetken vaimo koitti löytää kotia toisista hyteistä. Pääsin rekan hytissä kotiin vaimon ja lasten luokse. Kantoavuksi saatiin teräsvaari ja kaksi nuorukaista. Näin nopeasti saimme muuttotavarat kotiimme, ei voi kun olla kiitollinen.