Kadonnutta puhelinta etsimässä

Eilen illalla lähdin jo kuudeksi kirkolle. Nuorten näytelmäharjoitukset oli tarkoitus pitää ennen iltakirkkoa. Olin tähdentänyt nuorille, ettei nyt voi olla myöhässä, koska iltakirkko alkaa sen jälkeen. Omakin lähtö tuli vähän viimetippaan ja päätin mennä pyörällä. Kiireessäni otin hanskat taskusta, sujautin puhelimen tilalle ja lähdin tuulispäänä matkaan.

Kirkolla ei kaikki nuoret olluut ukaaseista huolimatta ja näytelmäharjoitukset jäivät pitämättä. Mutta hyödynsin ajan juttelemalla yhden nuoren kanssa siitä ketkä pelastuvat ja ketkä eivät, kuka on valittu ja mihin. Tätä aihetta oltiin käsitelty jo nuortenilloissa heidän kysymystensä vuoksi, mutta edelleenkin asia oli epäselvä. Käytiin vanhat keskustelut läpi ja otettiin uutta näkökulmaa Jeesuksen kylväjä vertauksesta ja mietittiin mistä syystä 3/4 siemenistä ei tuottanut satoa. Nuori kiitteli lopuksi, että nyt asiaan tuli lisäselkoa.

Iltakirkko meni pastorin johdolla perinteeksi muodostuneella vapaamuotoisella tyylillään. Ensin laulettiin, sitten rukoiltiin ja luettiin tulevan sunnuntain teksteistä yksi. Tällä kertaa Vanhasta testamentista. Pastori puhui tekstistä ja sitten oli vapaata keskustelua ja kysymyksiä. Tällä kertaa kysymykset veivät nuorison käyttäytymiseen kirkossa. Hyvä oli keskustelu, mutta omaa mieltäni painoi puhelin, joka ei ollutkaan taskussa.

Kirkon jälkeen kaksi nuorta miestä lähtivät pastorin kotiin vanhempiensa kanssa. Oli aika ilmoittaa vastaus kiinnostaisiko teologiseen seminaariin lähtö. Molempien vastaukset olivat myönteiset. Koulu alkaisi ensi syksynä, monia esteitä voi olla matkalla, mutta nyt on vielä aikaa valmistautua. Se oli eilisen illan paras uutinen. Huonoin uutinen taas oli se, ettei puhelinta löytynyt kirkolta.

Soitimme siihen ystäväni kanssa ja joku mies vastasi kahdestikin. Mutta kertoi olevansa nyt tämän puhelimen omistaja. Soitto poliisille antoi toimintaohjeet, että puhelimen ostokuitin kanssa poliisiasemalle. Tulin kotiin tuulispään lailla ja etsin ostokuitin ja lähdin poliisiasemalle. Sanakirjasta katsoin, mikä on varastettu. Arvasin nimittäin oikein, ettei sielläkään puhuttu muuta kuin Bulgariaa. Poliisi yritti soittaa puhelimeen, mutta se oli jo kiinni. Otti osoitteeni ja pahoitteli, kun ei voinut muuta tehdä. Kotona aktivoin etsi puhelimesi -toiminnon ja lukitsin sen näyttämään viestiä vaimon numerosta, jotta puhelimen voisi palauttaa.

Tänään aamulla tarkistin ettei puhelin ollut ilmestynyt aktiiviseksi ja sitten riensin operaattorin liikkeeseen. Entinen sim-kortti kuoletettiin ja uusi annettiin minulle. Muuta he eivät voi tehdä. Palasin kotiin pettyneenä. Hyvin palvellut puhelin meni sinne, enään on toivo, että se yhdistetään nettiin ja näin minulle tulee uusi sijainti-ilmoitus. Toisaalta uusi "omistajakaan" ei voinut sitä auki saada.

Sitten ennen puoltapäivää kuulin kuinka auto pysähtyi portillemme. Ovikello soi. Huusin ovelta Една минута - yksi minutti ja puin kengät jalkaan. Ovella oli ikäiseni mies, auto oli vieressä ovi auki ja sisällä toinen kaveri. Hän kysyi onko sinun puhelin kadoksissa. On, vastasin ja kerroin merkin. Hän otti hieman kärsineen puhelimen taskustaan ja ojensi sen minulle. Kiittelin vuolaasti ja kysyin, sinäkö se vastasit eilen. Hän kertoi, että eilinen soittaja puhui bulgariaa. Ystäväni siis, joka soitti minulle puhelinta etsiessäni. Näin palauttaja osoittautui samaksi henkilöksi. Toiseksi hänen kiirehtiessään huikkasin, mistä puhelimen löysit. Hän osoitti katua, jonka suuntaan pyörällä olin kirkolle mennyt. Kiitin häntä ja katsoin kun auto hävisi näkyvistäni. Jäin miettimään ulkomaalaisuuttaniko, minä sain puhelimen takaisin. Poliisille olin jättänyt osoitteeni, miten he muuten olisivat minut löytäneet.

Sisällä selvisi, että koodia oli yritetty kyllä arvata niin monesti, että puhelin oli totaalisen lukossa. Ei auttanut kun palauttaa tehdas-asetukset. Mutta sen tein iloiten, olinhan saanut puhelimeni takaisin.