Seurakuntakokous

Peshteran seurakunnassa järjestettiin viime sunnuntaina ensimmäinen seurakuntakokous. Siihen liittyi paljon odotuksia ja jännitystä. Aiemminkin on toki jollain porukalla kokoonnuttu keskustelemaan seurakunnan asioista ja seurakunnan vanhemmisto on toiminut menneinä vuosina, mutta taukoa on ollut useampia vuosia. Noin kuukausi sitten seurakunnassa nousi esille vanha risti-riita toimintatavasta jumalanpalveluksessa. Tämän ristiriidan selvittämiseksi kutsuimme kaikki seurakunnan jäsenet paikalle. Samalla hiipunut seurakuntavanhemmisto saataisiin uudestaan toimintaan. Lisäksi kirkon tietokoneen hajottua joku vuosi sitten, myös jäsenrekisterin saattaminen ajantasalle oli tärkeä tavoite.

Tässä siis tavoitteet. Niiden saavuttamiseksi autoin pastoria kiertämällä hänen kanssaan lähes kaikkien seurakuntalaisten kodeissa kutsumassa ihmiset henkilökohtaisesti mukaan kokoukseen ja keskustelemassa jo asioista niiden kanssa, jotka keskustelua halusivat. Hienoa oli tämän vieraanvaraisen kulttuurin keskellä nähdä miten ihmisten kodit ovat auki ja naapurikin saattaa tulla mukaan kuuntelemaan mitä vierailla on sanottavaa. Pastori totesi vierailujen jälkeen, että tätä täytyy jatkaa myöhemminkin. Samalla kotikeskusteluissa tosin selvisi, ettei riidassa ole kyse vain ilmitulleesta yksittäisestä asiasta, vaan taustalla painavat vanhat selvittelemättömät erimielisyydet.

Kokous pidetiin jumalanpalveluksen jälkeen ja siinä välissä söimme yhdessä kirkkovälipalaa. Kokous alkoi pastorin johdolla lyhyellä puheella luterilaisuuden aarteista. Sitten hänen johdollaan minut valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Kertasin säännöt, että puheenvuoron saa pyytämällä ja puhuessa seisotaan. Kaikkille istuville taas on selvää, ettei nyt ole minun puheenvuoroni. Ensin kävimme läpi jäsenlistan ja paikallaolijat. Sitten alkoi kiistakysymyksen käsittely. Kummankin osapuolen perustelut ja kannat kirjoitettiin näkyville ja kaikki saivat täydentää perusteluita. Puheenvuoroja pidettiin runsaasti, enkä laittanuy aikarajaa, koska ajattelin kuuluksitulemisen olevan erittäin tärkeää juuri nyt. 

Ratkaisuehdotuksena oli päättää tuleva toimintatapa ja arvioida päätöstä uudestaan muutaman vuoden päästä. Valitettavasti yksimielistä ratkaisua ei saatu ja äänestykseen meni myös se, onko kyseessä "ikuinen" päätös vai palataanko asiaan vielä. Tässä vaiheessa tunteet kuumenivat joillain kokousedustajilla ja keskustelu meinasi karata asialistan ulkopuolisiin. Kuumat tunteet saatiin höyryttyä ulos ja siirryttiin äänestykseen. Mutta kesken äänestyksien yksi porukka päätti suorittaa ulosmarssin. Tosin hieman hitaanlaisesti, koska aivan kaikki "porukkaan" kuuluvat eivät ymmärtäneetkään, että nyt alkoi ulosmarssi. Hetken jäähdyttelyn jälkeen heidät saatiin palaamaan takaisin kokoukseen.

Päätökset tehtiin ja kumpikin osapuoli joutui lopulta joustamaan. Mielestäni asiaan saatiin yhteyttärakentava lopputulos, jonka jälkeen on hyvä lähteä näin opitulla tavalla ratkomaan muitakin ongelmia ja rakentamaan yhdessä seurakuntaa. Pastorin sanojen mukaan tämä oli paras yhteisten asioiden käsittely 18-vuoteen. Näin tämäkin riita voi koitua siunaukseksi seurakunnallemme. 

Muihin kokuksen asioihin ei enää riittänyt aikaa tarpeeksi, vaan 4 tunnin kokouksen jälkeen lähdimme nälkäisinä kotiin ja pastori kohti Krushevoa. Pisteet myös lapsille, jotka jaksoivat yli kuusi tuntia kirkolla.