Kesäkuulumisia

Kirjoitimme heinäkuun alussa tekemästämme mummon hakureissusta. Siitä on jo vierähtänyt reilusti aikaa, mutta aloitetaan siitä avaamaan kesän touhuja nykyhetkeen. Mummon vierailu meni mukavasti. Aluksi oltiin kotona, jolloin mummon hoitaessa lapsia me vanhemmat saimme hyvän bulgarian kielen opiskeluviikon. Papin ollessa Saksassa ja Ranskassa työreissulla, riitti seurakunnassa tuuraajalle tekemistä. Kävimme yhdessä Burgasin suunnalla nauttimassa täysihoidosta muutaman päivän mummon lähtöä ennen. Siitä alkoikin kesälomamme, jonka vietimme tänä kesänä kierrellen uutta kaunista kotimaatamme, nauttien rantaleikeistä ja uimisesta, telttailusta, vesipuistosta ja yhdessä olosta. Saimme kokea myös uuvuttavan vatsataudin, jolta vain poika välttyi.

Lomalla saimme tiedon kahden työtoveriemme surullisesta kohtalosta Vuorimaassa, josta Suomessakin on paljon uutisoitu. Vaikka emme heitä kovin hyvin tunteneet, olemme tapahtuneesta järkyttyneitä ja surullisia.  Muistetaan edelleen rukouksissa heidän perheitään, ystäviään ja työtovereitaan sekä heidän sydämellään ollutta maata ja kansaa.

Työmiehet tulivat vihdoin tekemään lastenhuoneen pintaremontin juuri ennen kotiinpaluutamme. Siispä lapset pääsivät heti lomalta palattuamme muuttamaan takaisin omaan huoneeseen nukkumaan. Iloa on riittänyt niin lapsilla kuin aikuisilla, sillä oli meidän makuuhuone aika ahdas neljän hengen nukuttavaksi. Harmiksemme työmiehet eivät vielä voineet tehdä portaiden alaosaa kuntoon, koska se ei ollut vielä tarpeeksi kuivunut.

Kävimme parisen viikkoa sitten pastorin perheen kanssa Kreikan Tessalonikissa tuulettumassa ja virkistymässä muutaman yön verran. Oli hyvä viettää yhdessä aikaa, jutella, tutustua paremmin ja olla vaan rennosti. Peshterassa arki täyttyy niin omista, naapureiden, seurakuntalaisten ja kirkon asioista että pidempi aikaiseen jutusteluun on harvoin mahdollisuutta. Olemme heistä kiitollisia sekä iloitsemme yhteydestä.

Viime viikolla saimme vieraaksi rakkaan ystävämme ja pojan kummitädin, jonka kanssa saimme viettää mukavia kesäpäiviä. Harmiksi hän sairasti reissunsa ensimmäiset päivät, mutta onneksi jäi monta tervettäkin päivää näyttää hänelle Peshteraa ja lähialueita, pelailla, leikkiä ja jutella aikuisten juttuja.

Poika sairasti myös viime viikolla mahataudin, joka meni onneksi yhdessä päivässä ohi. Pojan kummin lähdettyä maanantaina lentokentälle, lähdin tytön kanssa Plovdivissa opiskelevan pappilan tyttären ensimmäistä kertaa yökylään. Kävelimme asunnon lähellä ja kävimme syömässä lähelle avatussa uudessa kreikkalaisessa ravintolassa. Tyttö oli jokseenkin levoton ja sanoi useaan kertaan ruokaa odotellessa että haluaa kotiin. Arvelin hänen vain olevan tylsistynyt aikuisten turkinkieliseen jutusteluun. Myöhemmin hänen hetken jo nukuttuaan selvisi syyksi hänellekin tullut mahatauti, jonka uskoimme jo olevan kokonaan mennyttä. Arvelin pienen potilaan hoitamisen olevan minulle helpompaa kotona. Laitoin toiseen pussiin kaikki likaiseksi menneet lakanat, vaatteet ja nallen, toiseen talouspaperit, joilla siivosin tyttöä, sänkyä ja lattiaa. Kielsin hämmästynyttä emäntäämme olemaan tulematta lähellemme, jos vain siten voisimme välttyä hänen ja heidän perheensä sairastuttamiselta, sillä tiesin taudin olevan agressiivinen ja aikuisilla rajumpi. Käytin itkevän lapsen suihkussa, otin syliin niin lapsen kuin kaikki tavaramme, kiitin vieraanvaraisuudesta ja pahoittelin etten ollut tajunnut taudin vielä olevan meillä. Matkalla pysähdyin siivoamaan tytön oksentelun sotkuja autosta ja ajoin kotiin rukoillen tytön pikaisen parantumisen puolesta ja ettei tauti enää tarttuisi muihin. Puolen yön aikaan pääsi tyttö nukkumaan omaan sänkyyn ja minäkin lopulta suihkuun. Yö oli levoton ja oksentelun täyteinen. Seuraavan aamupäivän aikana tyttö alkoi syödä, leikkiä ja nukkui levollisesti päiväunet, joten pahimmasta oli selvitty.

Pian saatte kuulla ainakin saunan edistymisestä ja uudesta perheenjäsenestä.
Siiheksi heippa ja mukavia syksyn alkupäiviä!