Lumisen kirkkomatkan maisemia Krushevoon

Kerran tai pari kuukaudessa vietän pitkän sunnuntain. Ensin oman seurakunnan kokoontuminen klo11 Pesterassa ja sen jälkeen puolen tunnin ruokatauko ja klo13 kirkkomatka Krushevoon voi alkaa. Joskus tosin olen pojan kanssa jättänyt aamukirkon väliin ja olemme suunnanneet yhdessä kirkko-retkelle. Matkaa tulee suuntaansa pari tuntia. Ensin Plovidiviin, sieltä Popovitsaan ja kohti Krushevoa. Kunnes saavutaan tähän risteykseen Plodovitovossa.

Nyt ollaan Parvomayn kaupungissa ja Gradinan kylältä kääntyy tien sivuun Krushevo. Päätieltä ennen kylän keskustaa käännytään vielä pienemmälle tielle ja yhden mutkan jälkeen tullaan sillalle.

Sillan jälkeen aletaankin olla aika lähellä. Tämän tien päästä löytyy talo ja talon viimeisestä huoneesta pieni kokoustila. 

Mutta ennen sitä pysähdytään vielä tyhjän tontin kohdalle. Tässä voi joskus tulevaisuudessa olla kirkko, Krushevon kirkko, jos Herra suo.

Kirkossa vaihdamme lyhyesti kuulumisia ennen jumalanpalveluksen alkua. Aluksi saamme laulaa jo tutuksi tulleita lauluja. Tunnustaa syntimme ja kuulla synninpäästön. Kuulla hyvän saarnan ja nauttia ehtoollista. Lopuksi Gradinan kioskista ostetut kirkko kokikset, pullapala ja juttelua mielen päällä olevista aiheista. 

Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, sanoo Iso Kirja. Ja kun on lunta, mitä lapsen mieliset tekevät? Leikkivät tietysti lumisotaa. 

Paluumatkalla vielä viimeiset maisemat sillalta.

Ja rantaraitilta, joka kutsuu uteliaita katsomaan, mitä tien päästä löytyy.

Tällä kertaa uteliaisuudelle ei ole aikaa, vaan jätämme Krushevon taaksemme, kunnes taas ensikerralla nähdään. Ilta alkaa pikkuhiljaa hämärtämään, hyvin käy jos ennen klo19 olemme takaisin kotona.