Uuttavuotta juhlistamassa

Uuden vuoden vaihtuminen millet-turkkilaisten parissa Peshterassa oli mielenkiintoinen kokemus. Mielenkiintoinen sanaa käytetään tässä kulttuurissa myös kyläpaikassa, jossa ruoka ei ollut niitä maittavimpia. 

Perinteet jylläävät alkuillasta ja uudenvuoden päivänä. Vanhan vuoden viimeiset tunnit viettää kukin perheensä parissa, mutta uuden vuoden ensimmäiset tunnit ja ensimmäinen päivä vieraillaan sukulaisten ja naapureiden luona. 

Näin perinteisesti myös me vietimme alkuillan perheen parissa. Ajelimme ennen käymättömiä vuoristoteitä, pulkka oli lumen varalta mukana, mutta tällä kertaa ei onnistanut. Pienen vuoristopuron äärellä söimme eväitä ja joimme kuumaa kaakaota. Lopuksi koti pihassa poltimme sädetikut. Lapset nukahtivat onneksi hyvissä ajoin ennen paukuttelua. 

Klo 11.45 suuntasin millettien mahallelle. Otin varaslähdön nähdäkseni pitääkö puheet paikkaansa, että 24 asti kaduille ei tulla. Kyllä ne pitivät, viimeiset minuutit mennyttä vuotta vietin yksin tyhjillä kaduilla. Vuoren rinteelle nousevalta alueelta näki hyvin kaupungin suunnassa bulgaarialueilla paukkuivat raketit. 

Klo 00:00 1.1.2014 alkoi kansa virtaamaan kaduille, näin oli aiemmin kuulemma myös bulgaarien keskuudessa, muttei enään. Pian huomasin, ettei liikkeellä ollutkaan koko kansa. Arviolta alle 15 ja yli 30 vuotiaat tyytyivät kurkistelemaan ovista ja ikkunoista. Syykin selvisi heti miten. "Kiinarit" eli pikkusormen paksuiset paukkupommit. Vähän oli raketteja, mutta sitäkin enemmän näitä.  Enää en yhtään ihmetele, että moiset taidettiin Suomessa kieltää jokunen vuosi sitten.

Halailun sekä Monien ja onnellisten vuosien toivottelujen jälkeen poiskävelevä heitti peräänsä paukkupommin. Nuoret seisoivat seinän vierustoilla ja heittelivät toisiaan kiinareilla. Hulluinta oli kävellä katua näiden kahden ristitulessa. Parhaimmillaan pikkupommi kerettiin potkia kahdestikin eri kaverin jalkoihin ennen posausta. Kadut olivat kuin sotatanner. Hauskaa näytti olevan niillä, ketkä kadulle uskaltautuivat.

Näin ystävällänikin kunnes yksi lensi takin sisään ja reikä paidassa ja takissa lopetti ilon lyhyeen. Tunnin verran riitti paukkuja ja tätä hauskaa. Sunnuntaina kirkon jälkeen oltiin nuorten kanssa sovittu, että vielä meillä jatketaan aamuyön istumista, mutta sitten jokainen suuntasi omaan suuntaansa. Toiset nukkumaan ja toiset valvomaan. Peshteran torilla seisoi yksinäinen joululuusi ja juottoloissa väkeä näytti riittävän. Nuoret hyvästeltyäni kotiin kävellessäni mietin, mitä tämä vuosi on tuonut tullessaan ja mitäköhän seuraavalle on varattu?