Toissaviikolla minulla oli mahdollosuus tutustua Bulgarian rautateiden palveluihin. Ystäni Tommin kanssa kokeilimme Istanbul-Plovdiv yöjunaa. Radan parannustöiden vuoksi rata ei ole auki Istanbuliin saakka, vaan alkumatka hoituu bussilla. Muutama tunti bussissa ja vaihto junaan.
Halusimme matkalta sen luksuksen mikä oli saatavissa ja olimme varanneet 6 paikkaisen makuuhytin kokonaan meille.
Tässä vaiheessa matkaa tunnelmat olivat vielä huipussaan. Mukavat bussikeskustelut takana. Valkoiset lakanat, oma punkka ja taustalla rauhallinen junan kolina.
Lyhyien unien jälkeen piti siirtyä rajamuodollisuuksia varten erilliseen rakennukseen. Sain passini leimattua, mutta Tommi ei. Palasin takaisin luukulle auttamaan huonovointista ystävääni. Meillä oli ongelmia, joten muut pääsivät ohitsemme. Puuttuvan maahantuloleiman vuoksi myös eräs kanadalainen jäi lisäselvittelyyn. Toimin tulkkina molemmille.
Ystäväni oli turisteillut maassa 3 kk, mutta 90 päivän raja oli juuri puoli tuntia sitten mennyt toisella päivällä ylitse. Varsin kokemattoman oloinen virkailija oli jatkuvassa puhelinyhteydessä ylempään tahoon. Vaihtoehtona on maksaa 200€ sakkoa käteisellä tai saada 5 vuoden maahantulokielto.
Maksua varten saimme paperin, jonka kanssa menimme eri rakennukseen kassalle. Vaikka sakko oli euroissa, kassa ei otanut vastaan euroja. Tax free myymälässä saimme rahat vaihdettua. Takaisin kassalle. Takaisin passintarkastukseen. Kanadalainen odotteli edelleen siellä, mutta hän selvisi ongelmistaan säikähdyksellä. Kopiot passista ja allekirjoitettavan paperin odottelua. Vessan etsimistä. Allekirjoitukset. Maksu suoritettu.
Ystäväni heikko olo paljastui vatsataudiksi ja hän suuntasikin vessaan asioilla. Minä tarkastutin molempien tavarat tarkimmassa tarkastuksessa koskaan. Jopa Tommin tuliaislokumirasia täytyi aukaista. Aikaa tähän kaikkeen meni reilusti toista tuntia koko junan odotellessa meitä.
Matka jatkui lopulta. Minä jatkoin nukkumalla, Tommi yöjuoksulla. Stara Zakorassa ilmeisen myöhästymisemme takia joiduimme odottamaan vastaan tulevaa junaa muutaman tunnin. Saman verran viivästyi Plovdiviin saapuminen.
Kotona lapset olivat valmiit koko nalle-armeijan kanssa hoivaamaan sairasta.
Tauti tuli vielä minulle kolmen päivän päästä. Mutta tehokkaana miehenä sairastin sen yhdessä päivässä ohitse. Lapset onneksi säästyivät.
Olen matkustanut kerran yöjunalla Istanbul-Plovdiv. Jouduimme, matkakumppanin kanssa vessan viereiseen hyttiin. Ensin oli edellisten matkaajien lakanat peteissä ja vaihdettiin pyynnöstä. Hajua sain vähän hälvenemään koolnyasumutinpullon ahkerasti käyttäen. Konduktöörit tulivat kontrolloimaan ja pelättiin, että satoja valmiita koruja olisi takavarikoitu. Mutta konduktööri sanoi vain "normal" ja pani oven kiinni. Se tapahtui pari kertaa ja molempina kertoina olimme "normaaleja". Se tuntui hyvältä. Meno oli niin epätasaista, kolisevaa ja tyyny muhkurainen että pelkäsin saavani makuuhaavoja korvalehteen, muttei sekään tapahtunut. Seisottiin "jossain" pari tuntia ja passintarkastus kesti sekin aikaansa. Saksalaiset olivat reippaita, ulkotakkiensa alla pilkahtivat pyjamat!
VastaaPoistaEhkä, Jouni, ajattelet kuin minä, EI KOSKAAN ENÄÄ. Mutta jälkeenpäin kuitenkin naurattaa. Tuo vatsatauti ei varmaan naurattanut... Seikkailu on kivaa, ainakin jälkeenpäin...
tykkää Solveig.
Terveisiä lumisesta Kajaanista