Katto pään päälle

Aloitimme vuokra-asunon etsinnän Plovdiv-Pazarcik-Peshtera akselilta maaliskuussa eli noin puoli vuotta ennen muuttoa. Ystävämme suosituksen mukaan se oli aivan liian aikaista. Kuukausi ennen riittäisi aivan hyvin. Suosituksesta huolimatta päätimme kokeilla kepillä jäätä. Plovdiv vaikutti lupaavalta, opiskelijakaupungissa olisi vuokralaisillekin tarjontaa. Olisiko ollut perheasuntoja jäi kuitenkin selviämättä, kun keskityimme lähemmäksi Peshteraa. Pazarcikistä löysimme hyvän kolmion, mutta se tuntui olevan liian kaukana. Hyvä nyt onkin olla jälkiviisas, kun Peshtera-Pazarcik tie on remontissa, ties kuinka monetta kuukautta. Paikalliset puhuvat, kumpa vain saisivat ennen sateita valmiiksi, ettei jäisi talven yli. Olisi kyllä harmittanut Pazarciksissä, muka 20 km päässä.

Ensi hämmästys oli valtava, kun kaikki yrityksemme löytää edes mahdollisia vuokra-asuntovaihtoehtoja päätyivät umpikujaan, joko kohde oli myytävänä tai kooltaan vain yksiö. Eikö tosiaan mikään toinen perhe asu täällä vuokralla? Lopulta toukokuussa tuli vastaan toimistohuoneiden rakennuttaja, joka oli valmis tekemäänkin huoneistosta asunnon pitkäaikaisille vuokralaisille. Yhteensä neljä huonetta, kaksi makuuhuonetta, keittiö ja olohuone. Ikkunat torille, ulko-ovi suoraan kadulle. Ei virashuonetta, eikä työtilaa. Ei se mitään, päätimme, että se saa kelvata, olemmehan ennenkin asuneet pienesti. Omistaja kuitenkin peruutti tarjouksensa ja jäimme nuolemaan näppejämme.
Teepöytäkeskustelussa kohtasimme yhden kylän miehen, joka tiesi yhden mahdollisen vaihtoehdon. Katselmus sovittiin ja vaihtoehto paljastui kahdeksi erilliseksi yksiöksi, jälleen. Mutta asuntoja esittelemään ei tullutkaan omistaja, vaan hänen asunnonvälittäjänsä. Tästä aukesi uusi ura etsinnässä, kun löydettiin pienestä kaupungistamme kiinnostunut välittäjä, jota ei pitänyt olla olemassakaan.

Heinäkuussa tuli puhelu, että nyt on löytynyt unelmien asunto. Tilaa vain on kahdessa kerroksessa omakotitalon verran, on oma piha ja hyvällä paikalla. Kahden viikon määräaikaan päätöksen antamiseksi saimme anottua jatkoa ja pääsimme itse Suomesta asuntoa katsomaan. Menimmekin oikein koko perheen voimilla, jotta lapsillakin olisi jonkinlainen haju, minne ovat muuttamassa. Asunto paljastui oikein hyväksi vaihtoehdoksi. Mitään vakavampia puutteita ei löytynyt. Vuokrasopimuskin saatiin asianajajan opastuksella hiottua ja lopputoivotus häneltä oli: "tulevaisuudessa nähdään oliko se hyvä sopimus". Vuokrasopimus allerkirjoitettiin notaarin läsnäollessa ja hän luki sen meille sanasta sanaan englanniksi.

Tämän jälkeen alkoi sopimuksen toteutus. Talon tarkastaminen, mitä muutoksia vaadimme sinne. Mitkä vanhat huonekalut saavat pysyä ja mitkä lähtevät. Muuttaessamme kiinteät seinäsuihkut oli vaihdettu käsisuihkuihin ja autotalli tyhjennetty hassuista kumirenkuloista, mutta kaikki huonekalut olivat edelleen paikallaan.
Muuttomme jälkeen omistaja ja välittäjä tulivat protokollaa tekemään. Missä kunnossa talo oli tullessa. Oletettu tunnin aika ei riittänyt mihinkään, kun tarkka mies löysi vikoja kirjattavaksi reilusti. Neljän tunnin kuluttua oltiin sähkösopimukset ja vesisopimukset tehty ja heipat sanottu omistajalle, joka nyt ekakertaa juttusille asti saatiin. Lapset pehmittivät vain olemassaolollaan hänenkin sydämen ja lämmintä vettä luvattiin meille hetimiten. Spoilerin rikkonaisuus tuli neljän ustan (asiantuntija) voimin todettua. Kaiken kaikkiaan hyvä koti löytyi mielestäni hienosti ja kiitollisia saadaan olla, että on katto pään päällä ja seinät ympärillä. Siitä riittääkö lämmintä sisällä, jatkan sitten toisella kertaa.