Batak -järvellä

Maanantaina, miehen palattua Istanbulin reissulta, päätimme pitää oman porukan lepo- ja virkistymispäivä, nauttia perheen yhdessäolosta, ihailla syksyn värejä ja katsella lähitienoota. Ajoimme Batak-järvelle retkelle. Suunnitelmana oli lähteä ajoissa. Tämä suunnitelma olisikin ollut ihan toimiva, jos ei olisi tarvinnut etsiä kadonnutta puhelinta ja minun ei olisi tarvinnut opetella peruuttamaan autoa ensimmäistä kertaa autotallista ja pihan portista. Matkaan päästyämme näytimme toisillemme auton ikkunasta milloin lehmää, milloin kanoja, milloin keltaista puuta. Myös iso vuohilauma oli meidän laillamme matkalla jonnekkin samalla tiellä. Peloista huolimatta osasivat paimenen perässä hienosti kipitellä tienlaitaa pitkin siitä minnekkään poukkoilematta. Kun itsekin saisi aina kuulla hyvän Paimenen äänen, eikä lähtisi omille teilleen harhailemaan.

Menomatkalla pysähdyimme katsomaan mäen laella kohoavaa isoa puuristiä, kärpästen valtaamaa pikku kirkkoa ja patsaita, jotka ovat muistomerkkinä ottomaanien aikaisista taisteluista. Hyvä oli ristin juurella kiittää rauhasta niin täällä kuin Suomessakin. Rukoilla rauhaa sinne missä soditaan ja lohdutusta, niille joita Herran nimen tähden tässä maailmassa vainotaan.

Herra hemmotteli meitä ihanan aurinkoisella säällä. Istuimme rannalla kuin kesällä ikään, linnutkin lauleskelivat kevään tapaan. Monta kertaa piti pysähtyä miettimään, että mikäs vuoden aika onkaan menossa. Viltin päällä levättiin, syötiin eväitä ja pelattiin eläinarvauspeliä. Poika ajeli punaisella pyörällään ja tyttö kasteli vaatteensa ja kenkänsä rannassa leikkiessään. Käytiin kävelyretkellä, jolla löydettiin toinen toistaan ihanampia maisemia, polkuja, notkoja, jonne teki mieli lähteä taivaltamaan. Tällä kertaa kuitenkin jätimme varsinaiset metsäpolut väliin ja jatkoimme matkaa kiltisti tietä pitkin rattaiden ja pyörän kanssa. Tänne täytyy tulla käymään uudestaankin, joko lauantaina pääsisi uudestaan? Ottaisiko teltan mukaan ja olisi yötä, vieläkö riittäisi sopivia ilmoja?

Tältä retkeltä oli hyvä tulla kotiin ja aloittaa tämän viikon arjen haasteet. Jospa arjessa koneella näpyttäessä, nurkkia siivotessa, laatikoita purkaessa, puhetta kirjoittaessa, lapsia komentaessa ja lämmityksen kanssa tuskaillessa muistaisi, että siellä se luonto joka päivä Jumalan suuruutta julistaa. Joka päivä aurinko nousee, niin meille kuin teillekin. Muistetaan siitä kiittää ja aika ajoin livenä ihastella. Kyllä on ihana asua täällä Peshterassa vilkkaan suurkaupungin jälkeen!

Jonna